Taupo!

Lahden piakkoin Priestleysien mokille Taupolle. Taupo on jarvi keskella Uuden-Seelannin pohjoissaarta ja sen pohjoisrannalla sijaitsee pieni kaupunki nimelta Taupo. Niin kuin Suomessa, uusiseelantilaisilla perheilla on mokkeja, joita he kutsuvat englanniksi bach (lausutaan samalla tavalla kuin badge). Monen perheen mokki on isovanhempien vanha kotitalo. Nykyaan on kallista ostaa prheelleen mokki, silla useat ulkomaalaiset ostavat itsellensa lomakoteja Uudesta-Seelannista. Kuulostaako tutulta?

Kavin eilen shoppailemassa joulunjalkeisissa alennusmyynneissa. Taalla vaatteet ovat heikon NZ$:in takia halpoja. Vaatteet ovat tosi kivoja ja naisten kenkia loytyy myos isokokoisille jaloille. Ostin kesavaatteita, mika tuntuu hieman holmolta, mutta toisaalta loysin austraalialaisen surffivaateliikkeen, josta loyty monta kivaa varikasta paitaa ja shortseja.

Illalla menimme Johnin kanssa katsomaan Frost/Nixon -elokuvaa. Jannittava ja kiinnostava elokuva! Suosittelen ehdottomasti. En missaan vaiheessa kyllastynyt, vaikka en ymmartanyt ihan kaikkia historiallisia viitteita. Forrest Gumpin ja muiden amerikkalaisten elokuvien takia tiesin edes jotain Watergate:ista. Elokuvassa oli kivaa myos 70-luvun kuvailu.

Shortit + fleece-pusero + sandaalit = uusiseelantilaiset mokkivaatteet

Palaan asiaan viikon kuluttua!

Maalaisserkut ja vanha ystava

Launtaina joulujuhlinnan jalkeen Anne ja John kutsuivat Johnin sukulaisia maalta perhelounaalle. Paikalla oli yhden sukulaisen ruotsalainen vaimo Anna ja heidan lapsensa Maya ja Sofia. Juttelin aidin kanssa ruotsia ja sanoin myos pari lausetta lapsille ruotsiksi. He ihmettelivat, etta osasin molempia kielia, ja vastasivat minulle englanniksi. Lapset puhuivat aidillensakin vain englantia, mutta aiti puhui heille ainoastaan ruotsia.

Iltapaivalla uusiseelantilainen kouluystavani seitseman vuoden takaa, Lillian, haki minut Priestelysien kotoa ja vei minut autollaan lansirannikon upeille rannoille. Vuorovesi oli alhaalla, joten paasin kiipeamaan pieneen veden muovaamaan kaytavaan ja luolaan. Hiekka oli aika mustaa ja jossain kohtaa se kimalsi tummanliilana. Meren aarella oli viileaa, mutta muuten oli kuuma paiva.

Tulimme Lillyn kanssa oikein hyvin toimeen. Alkujannityksen jalkeen huomasimme, etta olemme vielakin samalla aaltopituudella monista asioista. Olimme molemmat kasvaneet ja muuttuneet, mutta toisaalta meidan valinen yhteys ei ollut muuttunut. Se oli kiva asia huomata. Rantakavelyn jalkeen menimme keskustaan japanilaiseen ravintolaan. Ravintolassa oli kaksi puolta, siisti katutason ravintolasali ja kellaritason luolabaari. Menimme luolabaariin syomaan hyvaa japanilaista varrasruokaa ja salaattia ja juomaan japanilaista olutta. Televisiossa pyori Naapurini Tottoro. Hyva tunnelma ja loistavaa ruokaa. Ruoka oluineen maksoi yhteensa 15 eur/mutustelija.

Illallisen jalkeen menimme viinikaupan kautta Lillyn vanhempien luokse. Vietin seitseman vuotta sitten siella paljon aikaa ja oli kiva nahda myos tama paikka uudelleen. Muistan, etta Lillianin kotona join ensimmaista kertaa alkoholia kavereitteni kanssa. Lilly oli piilottanut huoneeseensa rommia ja joimme sita kokiksen kanssa. Vaikka olimme vasta 17 :o! Ja Lilly oli silloin jopa vasta 16! Huh-huh. Nyt Lilly itse tyoskentelee nuorien kanssa, jotka juovat liikaa alkoholia.

Lillyn vanhempien kodin vieressa on hiekkaranta nimelta Home Bay. Menimme sinne uimaan ja juomaan hyvaa uusiseelantilaista valkoviinia. Oli kirkas yo ja taivas oli taynna tahtia. Vastakkaisella rannalla hohtivat Aucklandin valot ja jossakin kaukana ammuttiin ilotulituksia. Puhuimme paljon ja olo oli erittain mukava.

Tanaan varmaan meen shoppailemaan kaupungille ja huomenna aamulla lahden viikoksi Priestleysien mokille Taupolle. En kirjoita sielta mitaan, joten kuulumisiin ensi vuonna (joka saattaa olla edellista vuotta 22 tuntia pitempi)!

-Katsi

Jouluillallinen ja Tapanin paivan laukat

Mika joulu!

Meilla oli kaunis jouluillallinen 11 henkilolle. Paikalla oli koko Priestelysien perhe, kolmannen lapsen Charlesin tyttoystava Amy, Cree ja Bruce New Yorkista ja Bill, Jessican kummiseta. Jessica oli valmistanut meille juhla-aterian: alkuruuaksi hunajamelonia ja prosciuttoa, paaruuaksi naudanpaistia ja grillattuja vihanneksia seka jalkiruuaksi perinteista englantilaista joulukakkua ja mansikoita ja mustikoita. Pysyin valveilla klo 22 asti, jonka jalkeen minua kehotettiin menna nukkumaan.

Tapanin paivana luvassa oli The Boxing Day Races! Hieno tapahtuma, johon miehet pukeutuivat pukuihin ja naiset mekkoihin ja pieniin sulkahattuihin. Jessica lainasi minulle kauniin sulkahatun. Tein kiharoita, pistin ne pinneilla ylos ja kiinnitin tukkaani pienen mustavalkoisen sulkahardellin. Vietimme koko paivan hevosraveilla ja seurasimme yhdeksaa pelia kymmenesta. John oli ostanut Jessicalle, Charlesille, Amylle, minulle ja itselleen liput. Meille oli varattu poydat. Juomat kuuluivat hintaan samoin loistava buffet. Tarjolla oli rapua, tiikerikatkarapuja, ostereita, tuoretta salaattia, hedelmia ja erilaisia kaukkuja. Joimme kokoajan skumppaa, loimme vetoa hevosista, katselimme hevosten juoksua, soimme, nauroimme.... Taydellinen paiva. Nyt olo on vasynyt ja vahan samanlainen kuin vappubrunssin jalkeen. Pidin huolta siita, etta sain sopivasti aurinkoa enka polttanut itseani. Voitin yhteensa 108,55 NZ$, mika on noin 44 euroa. Nettosin noin 50NZ$. Ei paha!

Nyt luvassa on rauhoittumista. Toivottavasti katson illalla viela Rakkautta vain -elokuvan.

Huomenna naan Lillianin, vanha ystavani seitseman vuoden takaa :)

Jouluaamu

Soimme jouluaaton illalla thairuokaa ja menin nukkumaan taas aikaisin klo 21.30. Tarkoitus oli kayda keskiyon jumalanpalveluksessa, jota perheen aiti Anne toimitti, mutta vasymys ja jetlag pakotti minut unten maille. Oveni eteen oli asetettu joulusukka, joka oli tyhja. Kun herasin aamulla, sukka oli taynna. Menin alakertaan hieman hammentyneena. Ainoastaan Anne haarasi keittiossa, silla muut nukkuivat. En oikein tiennyt, mita tehda sukan kanssa ja pitaisiko kiittaa Annea... Paadyin kuitenkin paivittelemaan sita, kuinka runsaskatinen joulupukki tana vuonna on ollut ja etta olen nakojaan ollut vuoden aikana erittain kiltti... Anne jossain vaiheessa huomasi pienen hammenyksen tilan, jossa olin, ja selitti, etta jokainen purkaa sukkansa sisallon omassa huoneessaan. Varsinaiset joulupuun alla olevat joululahjat avataan illalla yhdessa.

Menin ylos huoneeseeni ja purin joulusukan sisaltoa. Sain pukilta uusiseelantilaisia lahjakortteja ja kuoria, muistilappulehtion, jonka voi magneetilla kiinnittaa jaakaapin ovelle, kynsilakkaa, hyttyskarkoitetta, auringonvoidetta, huulirasvaa, huivin, avaimenperan, pistaasipahkinoita ja suklaata. Soin pistaasipahkinat ja suklaat sangyssa - koska on joulu. James valmistaa nyt joulubrunssia ja keittion stereoista raikuu Jouluoratorio!! Schlafe mein liebster, geniesse der Ruh!


Hyvaa joulua kaikille!!

Perilla!

Olen saapunut turvallisesti Aucklandiin.

Tokion jalkeen olin erittain vasynyt, olinhan nukkunut vain nelja tuntia kahden viimeisen vuorokauden aikana. Japanese Airlinesin lento Tokiosta Brisbane:iin oli aika tyhja, joten sain koko penkkirivin omaan kayttooni. Sain vihdoinkin nukuttua . Nukuin varmaan kuusi tuntia. Oli ihanaa saapua aamuauringossa kylpevaan Brisbane:in lentokentalle. Lentokentta oli moderni ja ilmava ja siella oli oikein kivoja kauppoja ja kahviloita. Paatin ostaa itselleni digikameran. Kahvilasta tilasin itselleni Flat White -kahvin, koska pystyin tekemaan niin. Falt White on eraanlainen cafe latte, mutta siina on hieman enemman vetta. Suomessa yritan tilata aina sen tapaista, mutta joudun yleensa selittamaan, miten kahvi taytyy tehda. Se vie myyjan ja takana olevien hermot. Tuttavien keskuudessa se herattaa hilpeytta. Noustessani menomatkani viimeiseen koneeseen tein minimaalisia ilon hypahdyksia ja loin kasiani yhteen: olin vihdoinkin lentamassa Uuteen-Seelantiin!!!!

Uuden-Seelannin maihintuontivalvonta on maailman tiukin. Jokainen mullannokare kengassa ja pienikin pullo vetta taytyy ilmoittaa ja nayttaa. Myos kaikki edelliselta kentalta ostetut Tobleronet joudutaan ilmoittamaan. Osan saa tuoda maahan, mutta kaikki taytyy ilmoittaa ja matkalaukut lapivalaistaan. Kun asuin Uudessa-Seelannissa, matkustin koulun kuoron ja orkesterin kanssa Chileen ja toin tuliaisena matkalta pyorean kynttilan. Se naytti lapivalaisussa omenalta ja matkalaukkuni tarkastettiin. Kunnioitan tata tarkkuutta, silla sen tarkoitus on suojella Uuden-Seelannin herkkaa ja pitkaan erityksessa ollutta luontoa. Ja uusiseelantilainen luonto on kaunis!

Paasin passi- ja matkalaukkutarkistuksen lapi jonottamatta ja kun tulin saapuvien aulaan isantaperheeni aiti Anne oli juuri saapunut aulaan ja luki saapuneiden koneiden ilmoitustaulua. Nain hanet ensin ja kavelin hanen luokseensa. Kun han huomasi minut, han huusi ilosta ja halasimme toisiamme seitseman vuoden tauon jalkeen.

En vielakaan oikein tajua, etta olen Uudessa-Seelannissa. Asun jo kolmatta paivaa Priestelysien talossa ja koska taalla ei ole mikaan oikein kunnolla muuttunut seitseman vuoden jalkeen, taalla oleminen tuntuu erittain luonnolliselta. Saapumispaivani illalla soimme erittain herkullista ruokaa, jonka perheen vanhin (ja ainoa, joka asuu viela kotona) James oli kokannut. Sen jalkeen minua alkoi nukuttaa ihan hirveasti ja menin nukkumaan jo klo 21. Herasin noin yksitoista tuntia myohemmin taysin virkeana ja erittain levanneena. Aamu ei silti tuntunut aamulta, joten tiesin etta karsin jetlagista. Aamu oli aurinkoinen ja soin aamiaisen ulkona puutarhassa. Idyllista. Keitin itselleni Cafe au Lait:n ja nautin aamuauringosta. Perheen tytar Jessica, ainoa perheen jasenista, joka on kaynyt myos Suomessa, herasi minua myohemmin. Menimme ostamaan jouluruokia ja kavimme kaupungilla lounaalla. Perheen isa John oli juuri lahdossa toista kaupungilta ja saimme hanelta kyydin. Se oli erittain hyva asia, silla alkoi sataa. Tanaan jouluaattona sataa vielakin, mutta aurinkoista saata on luvattu joulupaivaksi.

Auckland on kaunis vihrea kaupunki taynna makia (no kylla taalla myydaan makejakin). Se sijaitsee koko Uuden-Seelannin tavoin kahden meren valissa ja sen slogan on Auckland - the City of Sails. Auckland on taynna ihania pienia kahviloita ja kaikkialla tarjotaan herkullisia salaatteja. Kalat, kasvit, vihannekset ja liha on tuoretta ja turvallista. Tama on todellakin hieno kaupunki kaupunkilomakohteeksi. Nautin taalla hengaamisesta taysin siemauksin. Seuraavaksi koen joulun paikalliseen tyyliin ja siita kerron sitten seuraavassa kirjoitelmassani.


Pienen vaaleanpunaisen kirjan uudet sanat:

small pink book
cartilage
congenital
cartilaginous (fish)
irrigation
irrigate
devastate
I opened it by mistake
soporific (something that sends you to sleep)
in spite of
despite
diagonally
to attend school
he felt his hackles rise

25-vuotismatkani ensimmainen taival: Tokio

Minulla oli todellakin onnea! Kun saavuin Tokioon taivas oli sininen, aurinko paistoi ja lampoasteita oli noin 10-15 astetta. Mutta... ehka tassa vaiheessa voisi siirtya viela kahdeksan tuntia taakesepain...

Aloitin matkani Uuteen-Seelantiin lauantaina 20.12. Lahdin Helsinki-Vantaalta hieman ennen klo 18 illalla Tokiota kohti Finskin koneella. Kone oli hieno, siisti ja uusi. Jopa turistiluokassa jokaisella oli oma nayttoruutu, josta he pystyivat katsomaan elokuvia, televisiosarjoja jne. Seitseman vuotta sitten tiesin vain Singapore Airlinesin tarjoavan moista viihdetta myos turistiluokassa. Katsoin pitkaan jo rastissa olleita elokuvia Mamma Mia! ja Kung-Fu Panda. Erittain viihdyttavia. Sain nukuttua vain kaksi tuntia koneessa, joten kun saavuin Naritan lentokentalle aamulla klo 10 Japanin aikaan, minua vasytti. Ajatus, etta minun pitaisi pysya seuraavat 11 tuntia hereilla, hirvitti. Ennen kuin paasin Tokion kippuun, minun piti suorittaa check-in Brisbane:iin ja Aucklandiin. Koin pienen shokin poikasen, kun virkailija ei saanut check-innia suoritettua, koska minulta puuttui viisumi Austraaliaan. En ajatellut tarvitsevani moista kaksituntisen konevaihdon aikana Brisbane:issa. Enka tarvinnutkaan. Pienen odotuksen jalkeen sain jatkolennot hoidettua ja suuntasin Narita Expressiin, joka vei minut suoraan Shinjuku (shintshuku) -kaupunginosaan, joka on kuulema tunnettu Lost in Translation -elokuvasta. En itse muista sita yksityiskohtaa elokuvasta.

Saavuttuani Shinjuku-asemalle lahdin kavelemaan sinne, minne nena osoitti. Kuljin massojen mukana, seurasin, minnepain mielenkiintoisen nakoiset nuoret ihmiset liikkuivat ja liikuin fiiliksen mukaan. Oli ihanaa virrata ja kavella paamaarattomasti. Katselin kyltteja ja ilahduin siita, kuinka kadut olivat kapeita ja taynna jalankulkijoita. Nain kavelessani monta sushipaikkaan, jonne ajattelin menna, mutta sitten loysin pienen kujan, jossa oli puita. Sen varrella oli rauhallisen nakoinen ravintola. Menin sinne, mokailin jotain kenieni kanssa ja tilasin jotain. Sain itusalaattia, chililla maustettua kaalia ja kesakurpitsaa, papuja kalanmakuisessa friteeratussa taikinassa ja kana-purjo-keittoa. Ihanaa tavallista japanilaista ruokaa - nautin taysilla ja se taytti vatsani koko paivaksi. Olin alunperin suunnitellut vetavani sushia, mutta tuollaista saa harvemmin Euroopasta, joten olen tyytyvainen valintaani.

Ruokailun jalkeen jatkoin haahuilua ja paadyin tavallisen kulmamarkettiin. Katselin mielenkiinnolla erilaisia pienia varikkaita ruokapakkauksia ja ostin itselleni kaakaojuomaa, jota jokin paikallinen oli aikaisemmin juonnut, ja kaksi yksittaispakattua leivosta. Sen jalkeen loysin kivannakoisen hierontapaikan ja paatin, etta selkaparkani ansaitsee pienta painelua hyvantuoksusilla oljyilla.

Taman jalkeen jatkoin kavelya ja imin itseeni kaupunginosan viehettavaa arkista muotoa. Jossain vaiheessa huomasin, etten ihan oikein enaa tiennyt missa olin, mutta sitten loysin itseni Shin-Okubo-aseman lahettyvilta ja ko. aseman kartalta. Kaytin sita orientoituakseni ja jatkoin matkaani. Yhtakkia ohitin pienen aukion, jolle oli levitetty tuoleja ja tuolejen edessa oli flyygeli. Flyygelin takana oli joulukuusi ja kaksi ihmista kutsui kadulta ihmisia peremmalle istumaan ja kuuntelemaan konserttia. Konsertti oli ilmainen, joten istuuduin ja odotin innostuneena, mita pianolla mahdettaisiin soittaa... Joku mies puhui pitkaan Japaniksi ja kun han lopetti puheensa, osa yleisosta lausuivat sanan Amen. Tajusin, etta olin jonkun kristilisenkirkon tai -rakennuksen sisapihalla ja kyseessa oli jouluun liittyva konsertti. Tuolien eteen ja flyygelin luokse astui amerikkalainen keski-ikainen mies, joka puhui joulun ihmeesta ja kertoi, etta sen kunniaksi han soittaa flyygelilla kappaleita Romeosta ja Juliasta, Titanicista ja Lion Kingista. Ja niin han teki. Han soitti tyylipuhtaasti kappaleet A Time for Us Love Theme, My Heart Will Go On Love Theme ja Can You Hear The Love Tonight Love Theme. Nain ohjelmassa ainakin luki ja nain jenkki sen suunnilleen spiikkasi. Ihmetyin siita, kuinka vahan jouduin pidattelemaan nauruani, silla yleiso kuunteli kappaleita niin hartaasti ja liikuttuneita, etta sisallani kumpusi kunnioitus heidan hetkeaan kohden enka halunnut pilata sita omalla nirppanokkaisuudellani. Mutta olihan se hauskaa :D
Mies viela jatkoi ja lausui jonkun kohdan Uudesta testamentista. Sitten han soitti Bachia (I will play some music by Tsouhan Sebastian Bak) ja varioi sen synkooppeja oikein kauniisti jazzahtavasti. Samoin tykkasin kappaleen loppukadenssista, jonka viimeiset nuotit ratsastivat kilpaa oikealle flyygelin otelautaa... Ja viela oktaavi ja viela oktaavi ja jatetaan se ihan vika oktaavia soittamatta - haha.

Yleiso nautti ja mina olisin jaanyt loppuun asti, mutta minulle tuli kylma, koska olin jattanyt aidin haukkuman takkini matkalaukkuun.

Lahdin siis Naritaan pain, josta ostin pienen kannykkakorun ja jaakaappimagneetin. Nyt istun Yahoo-kahvilan koneella ja boardaan kohta lentokoneen, joka vie minut Brisbaneen, josta matka jatkuu Uuteen-Seelantiin. Jee!!　Kohta olen perilla, kirjoitan Aucklandista sitten lisaa.