Maalaisserkut ja vanha ystava

Launtaina joulujuhlinnan jalkeen Anne ja John kutsuivat Johnin sukulaisia maalta perhelounaalle. Paikalla oli yhden sukulaisen ruotsalainen vaimo Anna ja heidan lapsensa Maya ja Sofia. Juttelin aidin kanssa ruotsia ja sanoin myos pari lausetta lapsille ruotsiksi. He ihmettelivat, etta osasin molempia kielia, ja vastasivat minulle englanniksi. Lapset puhuivat aidillensakin vain englantia, mutta aiti puhui heille ainoastaan ruotsia.

Iltapaivalla uusiseelantilainen kouluystavani seitseman vuoden takaa, Lillian, haki minut Priestelysien kotoa ja vei minut autollaan lansirannikon upeille rannoille. Vuorovesi oli alhaalla, joten paasin kiipeamaan pieneen veden muovaamaan kaytavaan ja luolaan. Hiekka oli aika mustaa ja jossain kohtaa se kimalsi tummanliilana. Meren aarella oli viileaa, mutta muuten oli kuuma paiva.

Tulimme Lillyn kanssa oikein hyvin toimeen. Alkujannityksen jalkeen huomasimme, etta olemme vielakin samalla aaltopituudella monista asioista. Olimme molemmat kasvaneet ja muuttuneet, mutta toisaalta meidan valinen yhteys ei ollut muuttunut. Se oli kiva asia huomata. Rantakavelyn jalkeen menimme keskustaan japanilaiseen ravintolaan. Ravintolassa oli kaksi puolta, siisti katutason ravintolasali ja kellaritason luolabaari. Menimme luolabaariin syomaan hyvaa japanilaista varrasruokaa ja salaattia ja juomaan japanilaista olutta. Televisiossa pyori Naapurini Tottoro. Hyva tunnelma ja loistavaa ruokaa. Ruoka oluineen maksoi yhteensa 15 eur/mutustelija.

Illallisen jalkeen menimme viinikaupan kautta Lillyn vanhempien luokse. Vietin seitseman vuotta sitten siella paljon aikaa ja oli kiva nahda myos tama paikka uudelleen. Muistan, etta Lillianin kotona join ensimmaista kertaa alkoholia kavereitteni kanssa. Lilly oli piilottanut huoneeseensa rommia ja joimme sita kokiksen kanssa. Vaikka olimme vasta 17 :o! Ja Lilly oli silloin jopa vasta 16! Huh-huh. Nyt Lilly itse tyoskentelee nuorien kanssa, jotka juovat liikaa alkoholia.

Lillyn vanhempien kodin vieressa on hiekkaranta nimelta Home Bay. Menimme sinne uimaan ja juomaan hyvaa uusiseelantilaista valkoviinia. Oli kirkas yo ja taivas oli taynna tahtia. Vastakkaisella rannalla hohtivat Aucklandin valot ja jossakin kaukana ammuttiin ilotulituksia. Puhuimme paljon ja olo oli erittain mukava.

Tanaan varmaan meen shoppailemaan kaupungille ja huomenna aamulla lahden viikoksi Priestleysien mokille Taupolle. En kirjoita sielta mitaan, joten kuulumisiin ensi vuonna (joka saattaa olla edellista vuotta 22 tuntia pitempi)!

-Katsi