Moikka Uusi-Seelanti!

Tama saa luvan olla viimeinen kirjoitelma tahan blogiin. En pida blogeja normaalisti, joten seuraavan kerran kun kirjoitan tanne, olen taas jossain kokemassa jotain epatavallista...

Mika hieno matka tama olikaan! 24 paivaa kestanyt lomani ihanassa kesaisessa Uudessa-Seelannissa oli tapahtumarikas, rentouttava ja mielta rauhoittava. Koin sen, mita en seitseman vuotta sitten syysta tai toisesta kokenut. Koin osan siita uudelleen, minka koin myos seitseman vuotta sitten. Koin asioita, joita en varmaan koe uudelleen. Tahan maahan palaan viela kerran...

Vietimme syntymapaiviani viikonloppuna. Vanhat koulu- ja kuorokaverini veivat minut juhlimaan Aucklandin yohon. Kavimme Cream-baarissa ja Met-klubilla. Molemmat tyylikkaita ja kivoja paikkoja. Metissa oli tosi hauskaa tanssia. Kun tulimme sisaan DJ soitti American boyta, mika muistutti minua viime syyskuun Istanbul-Ateena-matkastani. Onnistuin kaatumaan jossain vaiheessa yota ja jouduin kavaisemaan laakarikeskuksessa sunnuntaiaamulla, mutta muuten aika Aucklandin yossa oli mielyttava kokemus!

Sunnuntaina Priestleysit veivat minut Yum Char -lounaalle. Yum Char tarkoittaa teen juontia. Istuimme pyorean poydan aarella ja poydan keskella oli pyoriva iso alusta. Tarjoijat kavelivat poydamme ohi tyontaen tarjoilukarryja, jotka olivat taynna erilaisia ruokia. James, lapsista vanhin, ja Amy, Charlesin kiinalainen tyttoystava, valitsivat ruokia ja paasin maistamaan mita erilaisempia pienia ruokalajeja. Samaan aikaan joimme teeta ja ihailimme toinen toistaan ihmeellisempia ruokia. Maiston jopa kananjalkaa, mutta en pystynyt syomaan sita loppuun. Se oli jo vahan liian eksoottinen.

Illalla Anne oli valmistanut meille peuraa ja minut yllatettiin mustikka-manteli-kakulla kynttiloineen ja lauloineen.

Oli suuri ilo viettaa syntymapaivaani Aucklandissa Priestleysien kanssa. Nyt olen iloinen ja valmis palaamaan kotiin.

Pienen vaaleanpunaisen kirjan sisältö:

pogrom (rus. devastation)

champagne flute

gesticulate

seismic

seismology

seismograph

soundless, silent

I ate all of mine in bed

large choral work

catch - caught

concealed = hidden

congealed = solidify

punch your lights out = punch your guts out

protrude (to stick out)

protruding

reimburse

reimbursement

blind drunk

very drunk

paralitic

smashed

faux ami

nobody marks you out of ten = nobody test you, nobody grades you

illogical

the bungy had a toll on me

lay an egg

lie on the bed

to lie about ones past

to lay ones head on the pillow

lie - lay

lay - laid

I'm laying the table

I lay down my life

precints: 1) neighbourhood 2) electorate (pol. amer.)

re-elect

co-operated

dangling participle (an incorrect use of participle)

e.g. Having been partially eaten we took the cake to the Smiths.

deity

deist

deism

concede = agree

conceit = proud, vain

She was a conceited person.

conceit = a witty or far-fetched thought

arduous = hard

The walk is not too arduous.

separating wheat from chaff

separating wheat from/of the crop

troglodite (cave-man-ish)

Langs Beach

Vietin kunnollista rantalomaa vanhan kouluystavani Lillyn mokilla. Langs Beach on Tyynenmeren rannalla noin kahden tunnin ajomatkan paassa pohjoiseen Aucklandista. 

Mokki rakennettiin 50 vuotta sitten vanhalle maatilalle jyrkalle maelle. Mokilta oli aivan upea nakoala suoraan Tyynellemerelle. Vasta hiljattain paikalle on rakennettu uusia taloja ja mokkeja. Menimme aina laskuveden aikana uimaan, silla silloin uimarannan vesi oli parhaimillaan. Nousuveden aikana vesi oli liian matala ja aallot sen takia liian kovat.

Pohjois-Saarelle on saapunut kuuma kesa, joten vietimme paljon aikaa rannalla ja vedessa. Oli ihana saa ja varoin kokoajan polttamasti itseni lisaamalla aurinkovoidetta, jonka SPF oli 30. Missasin kuitenkin yhden kohdan selastani ja tama on nyt punainen ja kutiseva. Onneksi ei sattunut pahemmin, aurinko taalla on erittain voimakas.

Hieman auringonpistoksesta karsineena mutta aarimmaisen rentoutuneena aloitan viimeisen viikkoni Uudessa-Seelannissa. Luvassa on lounasta koulukaverin kanssa tanaan, huomenna klubbailua ja sunnuntaina iso kiinalainen lounas syntymapaivani kunniaksi.

Vanhat kouluystavat!

Palasin Taupolta sunnuntaina 4.1. ja tapasin Lillyn maanantaina. Menimme lautalla Rangitoto-saarelle, joka muodostui 1000 vuotta sitten tulivuoren purkauksena. Rangitoton kraatterin siluetista on tullut yksi Aucklandin tunnusmerkeista, silla se nakyy monesta kohtaa kaupunkia. Vuoren siluetti muistuttaa kamelinselkaa. Oli taas mukavaa kiiveta tama vuori ja meilla oli Lillyn kanssa hauskaa. Juttelimme paljon kaikesta.

Vuoren jalkeen menin kotiin suihkuun ja lahdin kaupungille piknikille tapamaan vanhoja koulu- ja kuorokavereitani. Oli aivan uskomattoman kivaa nahda kaikkia uudelleen seitseman vuoden jalkeen. En ollut ainoa, joita muut nakivat pitkan ajan jalkeen, silla tytot eivat olleet myoskaan nahnyt toisiaan valmistumisen jalkeen. Soimme, joimme ja juttelimme innoissamme. Kun aurinko alkoi laskemaan, meille tuli kylma ja paatimme menna viinikaupan kautta kaverini Annan vanhempien keskustakamppaan, joka oli tyhjillaan. Vietimme siella mukavaa iltaa ja kerroimme toisillemme siita, mita olemme puuhanneet koulun jalkeen.

Jain Annan kanssa nukkumaan asuntoon ja tulin kotiin vasta klo 11 seuraavana aamulla. Paatimme menna bilettamaan kaupungille lauantaina syntymapaivani kunniaksi. Olen niin iloinen, etta tulimme niin loistavasti toimeen, vaikka en ole pitanyt yhteytta naihin tyttoihin. Anna sanoi: "It's great, we picked up from where we left!"

Viikko Taupolla

Matkablogini karsii siita, etta vietan viikon pois netin aaresta, mutta matkani itsessaan ei karsi - painvastoin!

Viikko Taupolla Priestelysien mokilla oli rentouttava ihana kokemus! Johnin vanhemmat rakensivat mokin 60-luvulla. Se rakennettiin alunperin ainoastaan mokiksi ja taloa ymparoi iso puutarha. Pihalla kasvaa pippuripuu ja pippuripuun varjossa on puutarhatuoleja ja -poyta. Otin mukaani joululahjaksi saamani kirjan New Zealand Short Stories, mutta en ehtinyt lukea siita kuin muutaman tarinan, silla luin Jamesin joululahjaa The Maus:ia ja Anne:in kirjaa My Name Was Judas. The Maus on sarjakuva, joka kertoo natsi-Saksan juutalaisvainoista ja puolalaisen juutalaisen selviytymistarinaa. Siina puolalaiset ovat sikoja, juutalaiset puolalaiset hiiria, saksalaiset kissoja, amerikkalaiset koiria ja ranskalaiset sammakoita. My Name Was Judas on kuvitteellinen kertomus Jeesuksesta, jonka Judas kertoo omasta perpektiivistaan. Erittain mielenkiintoinen!

Taupolla luimme, soimme, uimme ja nukuimme paljon. Se oli rentouttavaa hengailua mokilla koko Priestelysien perheen kanssa. Laiskottelua jaksoi sen takia, etta teimme pitkia kavelyretkia. Kaiken lisaksi viikkoa piristi muutama hauska ja osittain jannittava ohjelmanumero:

30.12.2008
John oli vuokrannu meille kuudeksi tunniksi veneen, jolla pystyimme menna Taupo-jarvelle kalastamaan taimenia. Niiden myyminen on kielletty, mutta jos hankkii veneen ja kalastusluvat, niita saa pyydystaa itselleen. Tarkoituksena oli pyydystaa uuden vuoden aaton illallinen.
Onget kiinitettiin painoihin, jotka vetivat syottimen syvalle. Ongen karjet kaareutuivat alaspain taman painon takia. Kun kala nappasi, ongen naru irtaantui painosta ja taman nakyi siina, etta ongen karki alkoi huojumaan. Silloin joku huusi aina "Strike!" ja se, jonka onki huojui, se henkilo oli "napannut" kalan. Katselimme ongen karkia tarkkana, mutta jossain vaiheessa vasyin katsomiseen ja paatin kayda vessassa. Juuri kun olin laskenut housuni alas, kuulin huutoja kannelta. "Strike! Katsi, it's yours! Katsi, Katsi!" Nostin housuni ylos ja palasin kannelle katsomaan, kun veneenomistaja Richard nosti kalan jarvesta, tappoi sen ja heitti sen vedella taytettyyn sailioon. Sen jalkeen menin takaisin vessaan.
Saimme taman jalkeen narrattua viela nelja kalaa, joista yksi oli liian pieni ja toisessa oli loinen. Kolme kalaa riitti ravitsemaan meita uuden vuoden aattona. Taimen maistui hyvalta ja se oli ihanan tuoretta!

31.12.2008
Kiipesimme uuden vuoden aaton kunniaksi laheisen vuoren Tauharan. Vuori on noin 1000 m ja Taupo-jarvi ja kaupunki on noin 300 m meren ylapuolella. Polku karjelle oli mutainen, silla edellisena paivana oli satanut paljon. Onneksi en liukastunut matkalla kertaakaan. Vuorta oli mukava kiiveta, silla polku meni metsikon kautta, joka oli viilea. Tuntui hyvalta tehda jotain ja uuden vuoden aaton herkkuateriaa oli mukava syoda pienen urheilun jalkeen.

1.1.2009 n. klo 11
Seitseman vuoden odotuksen jalkeen tein sen: Hyppasin Bungya!!! Vaihto-oppilas vuotenani teimme vaihto-oppilaiden kanssa Etela-Saari-matkan. Pysahdyimme Queenstownissa, joka on adrenaliiniurheilulajien Mecca. Siella oli mahdollista hypata laskuvarjon kanssa lentokoneesta ja bungya, menna laskemaan koskia luolien lapi ja muuta kivaa ja jannittavaa. Halusin jo silloin hypata bungya, mutta koska vanhempani eivat antaneet 17-vuotiaalle tyttarelleen lupaa tahan, jain nuolemaan nappiani maailman ensimmaisella bungyhyppypaikalla. Jouduin katsomaan, kun useat kavereistani hyppasivat ja nauttivat siita.
Maailman ensimmaisesta bungyhyppypaikasta ei koskaan tullut minun ensimmaista bungyhyppypaikkaani. Sen suuren kunnian sai Taupon 45 m korkea bungypaikka. Hyppyteline sijaitsee Waikato-joen ylapuolella. Waikato-joki virtaa Taupo-jarvesta Tasmaninmereen ja sen varrelle on rakennettu monta vesivoimalaa. Minulle annettiin mahdollisuus koskettaa vetta tai kastua kokonaan hypyn jalkeen. Sanoin, etta haluan vain koskettaa vetta hieman. Kateeni kirjoitettiin painoni ja minulle anettiin hyppypassi.
Hyppypassi kaulassa merkattuna naisena kavelin vapisevin jasenin hyppytelinetta kohti. Minua ennen hyppasi aasialainen pariskunta yhdessa ja nainen vain itki ja kirkui ennen hyppya. Kun heidat oli kiinitetty naruun ja heidan piti nousta ylos, naisen polvet pettivat hetkeksi. Oli hieman arsyttavaa katsella moista ennen omaa hyppya. Kun pariskunta tyonettiin alas, nainen kirkui niin paljon, etta hyppyhenkilokunta peittivat korvansa. Tuli minun vuoroni. (Tata kirjoittaessani, kateni hikoilevat ja sydameni hakkaa tavallista kiihkeammin.) Olin psyykannut itseani pitkaan, silla tiesin, etta jos en hyppaakaan taman matkan aikana, tulen katumaan sita. Suomessakin voi hypata, mutta Uusi-Seelanti on kuitenkin bungyn synnyinmaa. Halusin hypata taalla. Hypystani on olemassa video Facebookissa kaikille kavereilleni, joten voitte katsoa sen sieltakin. Kuitenkin, tuli minun vuoroni. Ystavallinen hyppyhenkilokunta juttelivat minulle rauhallisesti ja kiinnittivat nilkkani valjaksiin, jotka he kiinnittivat bungynaruun. Jannitys sisallani kasvoi. Ajattelin, etta minun on pakko pystya tahan, silla kaikki, jotka ovat hypanneet, sanovat, etta se on mahtava kokemus. Minulle anettiin ohjeita siita, miten hyppy kannattaa tehda: kadet ylos ja leuka alas rintaan pain. Kavelin pingviinimaisesti hyppytelineen reunalle ja katsoin alas. "Mika pudotus!" ajattelin itsekseni, mutta paatin, etten mieti asiaa liikaa. Tarkeinta on hypata. Olin jo valmis hyppaamaan, kun henkilokunta pyysi minua katsomaan taakseni kameraan pain. Hieman arsyyntyneena katsoin taaksepain, palasin hyppyasentooni ja nojasin eteenpain. Yhtakkia tajusin, etta putoan, ihan oikeasti, kohti turkoosinsinista jokea. Kiljuin taytta kurkkua! Hieman ennen kuin kosketin jokea, huusin "Voi helvetti!", mita en kyllakaan muistanut. Huomasin taman vasta jalkeenpain videolta. En ainoastaan koskettanut jokea, vaan sukelsin jokeen siten, etta vesi ulottui alaselkaani asti. Taman jalkeen naru veti minua ylos ja tipuin uudelleen alas. Kauhun huudot muuttuivat ilon huudoiksi kun adrenaliini hoiti hommansa. Muutuin eufooriseksi ja hieman hassuksi. Pieni vene korjasi minut narulta pois. Kun olin turvallisesti veneessa, mumisin jotain ja veneessa istuva nainen kysyi minulta osaanko englantia. Vastasin: "Not right after I've jumped." Han kysyi minulta, mista tulen ja kun vastasin, sain kuulla vanhan mutta ah-niin-hauskan vitsin: "Well now you're finnished with your jump and you're Finish!". Vene vei minut rantaan. Jouduin kapuamaan polkua pitkin takaisin ylos ja tein taman taysin huumautuneena adrenaliinista. Ylhaalla sain katsella hyppypaikan ottamia valokuvia ja videota ja paatin ostaa ne muistoksi.

3.1.2009
Teimme perheen kanssa Taupolla myos muutamia muita kavelyita. Yhden kavelyn aikana loysimme Jessican kanssa kuumia lahteita, jotka virtasivat Waikato-jokeen. Monet ihmiset kylpivat kuuman ja kylman veden kohtaamispisteessa. Yhtena iltana paatimme menna iltakylvylle naihin lahteisiin. Kuuma ja kylma vesi eivat sekoitu hyvin, joten oli hieman haasteellista loytaa paikka, jossa kuuma vesi ei ole liian kuumaa ja jossa kylma vesi ei ole liian lahella. Paikoittain makasimme niin, etta kasiamme poltti, mutta jalkamme olivat kylmana. Kylpeminen oli kuitenkin lystia ja olin taysin rentoutunut sen jalkeen.

Taupo-viikko oli menestys! Rentouduin ja tein kivoja jannia asioita!