Perilla!

Olen saapunut turvallisesti Aucklandiin.

Tokion jalkeen olin erittain vasynyt, olinhan nukkunut vain nelja tuntia kahden viimeisen vuorokauden aikana. Japanese Airlinesin lento Tokiosta Brisbane:iin oli aika tyhja, joten sain koko penkkirivin omaan kayttooni. Sain vihdoinkin nukuttua . Nukuin varmaan kuusi tuntia. Oli ihanaa saapua aamuauringossa kylpevaan Brisbane:in lentokentalle. Lentokentta oli moderni ja ilmava ja siella oli oikein kivoja kauppoja ja kahviloita. Paatin ostaa itselleni digikameran. Kahvilasta tilasin itselleni Flat White -kahvin, koska pystyin tekemaan niin. Falt White on eraanlainen cafe latte, mutta siina on hieman enemman vetta. Suomessa yritan tilata aina sen tapaista, mutta joudun yleensa selittamaan, miten kahvi taytyy tehda. Se vie myyjan ja takana olevien hermot. Tuttavien keskuudessa se herattaa hilpeytta. Noustessani menomatkani viimeiseen koneeseen tein minimaalisia ilon hypahdyksia ja loin kasiani yhteen: olin vihdoinkin lentamassa Uuteen-Seelantiin!!!!

Uuden-Seelannin maihintuontivalvonta on maailman tiukin. Jokainen mullannokare kengassa ja pienikin pullo vetta taytyy ilmoittaa ja nayttaa. Myos kaikki edelliselta kentalta ostetut Tobleronet joudutaan ilmoittamaan. Osan saa tuoda maahan, mutta kaikki taytyy ilmoittaa ja matkalaukut lapivalaistaan. Kun asuin Uudessa-Seelannissa, matkustin koulun kuoron ja orkesterin kanssa Chileen ja toin tuliaisena matkalta pyorean kynttilan. Se naytti lapivalaisussa omenalta ja matkalaukkuni tarkastettiin. Kunnioitan tata tarkkuutta, silla sen tarkoitus on suojella Uuden-Seelannin herkkaa ja pitkaan erityksessa ollutta luontoa. Ja uusiseelantilainen luonto on kaunis!

Paasin passi- ja matkalaukkutarkistuksen lapi jonottamatta ja kun tulin saapuvien aulaan isantaperheeni aiti Anne oli juuri saapunut aulaan ja luki saapuneiden koneiden ilmoitustaulua. Nain hanet ensin ja kavelin hanen luokseensa. Kun han huomasi minut, han huusi ilosta ja halasimme toisiamme seitseman vuoden tauon jalkeen.

En vielakaan oikein tajua, etta olen Uudessa-Seelannissa. Asun jo kolmatta paivaa Priestelysien talossa ja koska taalla ei ole mikaan oikein kunnolla muuttunut seitseman vuoden jalkeen, taalla oleminen tuntuu erittain luonnolliselta. Saapumispaivani illalla soimme erittain herkullista ruokaa, jonka perheen vanhin (ja ainoa, joka asuu viela kotona) James oli kokannut. Sen jalkeen minua alkoi nukuttaa ihan hirveasti ja menin nukkumaan jo klo 21. Herasin noin yksitoista tuntia myohemmin taysin virkeana ja erittain levanneena. Aamu ei silti tuntunut aamulta, joten tiesin etta karsin jetlagista. Aamu oli aurinkoinen ja soin aamiaisen ulkona puutarhassa. Idyllista. Keitin itselleni Cafe au Lait:n ja nautin aamuauringosta. Perheen tytar Jessica, ainoa perheen jasenista, joka on kaynyt myos Suomessa, herasi minua myohemmin. Menimme ostamaan jouluruokia ja kavimme kaupungilla lounaalla. Perheen isa John oli juuri lahdossa toista kaupungilta ja saimme hanelta kyydin. Se oli erittain hyva asia, silla alkoi sataa. Tanaan jouluaattona sataa vielakin, mutta aurinkoista saata on luvattu joulupaivaksi.

Auckland on kaunis vihrea kaupunki taynna makia (no kylla taalla myydaan makejakin). Se sijaitsee koko Uuden-Seelannin tavoin kahden meren valissa ja sen slogan on Auckland - the City of Sails. Auckland on taynna ihania pienia kahviloita ja kaikkialla tarjotaan herkullisia salaatteja. Kalat, kasvit, vihannekset ja liha on tuoretta ja turvallista. Tama on todellakin hieno kaupunki kaupunkilomakohteeksi. Nautin taalla hengaamisesta taysin siemauksin. Seuraavaksi koen joulun paikalliseen tyyliin ja siita kerron sitten seuraavassa kirjoitelmassani.


Pienen vaaleanpunaisen kirjan uudet sanat:

small pink book
cartilage
congenital
cartilaginous (fish)
irrigation
irrigate
devastate
I opened it by mistake
soporific (something that sends you to sleep)
in spite of
despite
diagonally
to attend school
he felt his hackles rise