Resurrection

Näin pääsiäisen lähestyessä päätin juhlan hengen mukaisesti nostaa blogini kuolleista ja kirjoitella tänne taas.

Konseptihan on aika hyvä: blogini nimi on kiva, sillä se symboolisella tasolla kuvaa minua henkilönä tai ainakin niitä unelmia, joita minulla. Sen lisäksi se on viittaus Manic Street Preachersien kappaleeseen Nobody Loved You. Kappale asuu minun henkilökohtaisella vilttikasalla, jossa aina välillä ryven itsesäälissä. Luulin jo pääseväni siitä eroon kun opiskeluissa menee mukavasti jne, mutta ei siitä pääse eroon.

Eilen ja toissapäivänä istuin tosiaan Mew:in konsertissa, sunnuntaina permannolla ja maanataina katsomossa istumapaikoilla. Mew koskettaa ja välillä sen ihqisuus häiritsee, mutta bändi on ihq ja tykkään. Ja ei pitäis olla niin kovis ja antaa ihkuisuuden häiritä.

Onhan kissatkin ihanii ja söpöi.

Mitä teen vielä tänään:

Menen uimaan mereen, tankkaan äidin auton ja vien sen parkkipaikalle. Sit voisin vaikka katsoa televisiota ja mennä nukkumaan.