tag:blogger.com,1999:blog-155734442011-10-06T14:45:41.901+03:00Tämä blog kertoo Katsin kuulumisia.Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.comBlogger211100tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-74528151862895178362011-05-10T11:23:00.004+03:002011-05-10T11:35:15.368+03:00Myös nämä:<br /><br />harkintahattu<br />pohdintapipo<br />laadintalakki<br />suunnittelusuikka (-silinteri)<br />päättelypäähine<br />tuumintaturbaani<br /><br />ja myös nämä:<br />brainstormausbaskeri<br />konseptointiknalli<br />funtsintafezi<br />tuumaustoque<br />ounasteluolkihattu<br />ajatteluaurinkohattu<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-7452815186289517836?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-36205363045073940272011-01-08T22:18:00.005+02:002011-01-09T00:00:27.389+02:00<div>houru - höyry</div><div>kuu - kyy</div>luoda - lyödä<meta equiv="content-type" content="text/html; charset=utf-8"><div>nappula - näppylä</div><meta equiv="content-type" content="text/html; charset=utf-8"><div>paasto - päästö</div><meta equiv="content-type" content="text/html; charset=utf-8"><div>sakki - säkki</div><div>suoda - syödä</div><meta equiv="content-type" content="text/html; charset=utf-8"><div>suu - syy</div><div>tahti - tähti</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-3620536304507394027?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-91748659101078582672011-01-08T13:43:00.002+02:002011-01-08T20:55:06.146+02:00<div>huoria - hyöriä</div>huvittaa - <meta equiv="content-type" content="text/html; charset=utf-8">hyvittää <div>kaura - käyrä</div><meta equiv="content-type" content="text/html; charset=utf-8"><div>kalu - käly</div><meta equiv="content-type" content="text/html; charset=utf-8"><meta equiv="content-type" content="text/html; charset=utf-8"><div>karu - käry</div><div>kunto - kyntö</div><div>kutoa - kytöä</div><div>matkia - mätkiä</div><div>nauta - näytä</div><div>pouta - pöytä</div><div><div>rauha - räyhä</div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-9174865910107858267?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-22161358710306239992010-04-26T20:31:00.002+03:002010-04-26T20:54:47.754+03:00Karlsruhessa on ollut aurinkoista ja lämmintä viimeiset neljä päivää. Mukavat kämppikset päättivät siis grillata sunnuntaina. Jokainen osti ja valmisti jotain, kustannukset laskettiin ja jaettiin tasaisesti. Tein sulatejuustolla täytettyjä herkkusieniä, jotka oli kääritty pekoniin. Nam! Sitä mieltä olivat kämppiksetkin. He olivat myös ostaneet nakkeja, bratwursteja ja muuta lihaa grillattavaksi. Sen lisäksi grillasimme kesäkurpitsasiivuja. Tarjolla oli myös erilaisia herkullisia salaatteja. Olin löytänyt kaupasta 2 %:sta siideriä, jota joimme aterian kanssa. Lauloin jopa Euroviisu-laulun, eli teekkarilaulun, jossa mainitaan saksa.<br /><br />Grillauksen jälkeen valmistauduin ensimmäiseen kuorokonserttiin paikallisen Cantus Solis -kuoron kanssa. Esiinnyimme Karlsruhen lähellä olevan kylän kirkossa hyväntekeväisyyskonsertissa. Ohjelmistossa oli kaksi virolaista teosta, jossa toisessa laulettiin viroksi. Olin hieman valmentanut kuoroa viron lausumisesta, vaikken itsekään osaa viroa. Minun vironi kuitenkin kuulostaa enemmän virolta kuin saksalaisten viro. "Kui" ja "suitsetamise" kuulostavat Ranskan lähellä asuvien saksalaisten suussa seuraavalta: "kvii" ja "sviitsetamize". Esitimme myös Brahmsin Fest- und Gedenksprüche -sarjan, jonka olin laulanut vuosi sitten ystäväni B-tutkintokonsertissa, joten pystyin esittämään sen harjoittelematta. Minulla oli ollut kolme harjoitusta ennen konserttia, mutta selvisin lähes kaikista teoksista. Yhtä en pystynyt laulamaan, koska se oli kuoron vanhaa ohjelmistoa eikä sitä harjoiteltu ennen keikkaa kertaakaan.<br /><br />Viime viikolla löysin ulkoilmauimahallin, jossa on 50 m:n allas. Tiloissa on myös sauna, mutta sen käyttäminen maksaa ylimääräiset kuusi euroa. Muuten sisäänpääsy on 2,20 e opiskelijalta. Ulkoilma-allas on ainoa laatuaan, joka on myös kylmällä kaudella auki. Ennen toukokuuta uimareiden pitää maksaa joka uintikerralla lämmitysmaksu, joka on ylimääräiset 1,50 euroa. Pukukopit ja suihkutilat ovat siistit ja kaappeja varten pitää olla joko oma lukko tai lainata lukkoa uimavalvojalta panttia vastaan. Jossain vaiheessa minun täytyy varmaan käydä Bauhausilla hakemassa oma lukko.<br /><br />Paikallinen julkisen liikenteen organisaatio KVV (Karlsruher Verkehrbund) ehdottaa kotisivuillaan kuukauden vaellusreittiä. Reitit alkavat ja loppuvat jollakin julkisen liikenteen pysäkillä. Ajattelin joku päivä kokeilla sellaista vaellusreittiä - mikä tapa tutkia Schwarzwaldia, paikallista luonnonpuistoa.<br /><br />Ensi viikonloppuna lennän Barcelonaan viettämään vappua kahden työkaverin kanssa. Sitä varten minun pitää vielä ehtiä ommella paikalliselle patsaalle teekkarilakki. Ompelin jo ensimmäisen prototyypin lakista, mutta se ei taida toimia, joten ompelen lakin vielä uudestaan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-2216135871030623999?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-12056728778698296492010-04-15T15:20:00.006+03:002010-04-15T23:08:11.522+03:00<span style="font-size:100%;">Saavuin turvallisesti Karlsruheen viikko sitten tiistaina 6.4. Lensin edellisenä päivänä Berliiniin, vietin päivän siellä ja otin yöjunan Karlsruheen. Juna saapui klo 7 aamulla Karlsruhen rautatieasemalle, josta menin suoraan asunnolleni. Kämppikseni avasi minulle oven ja juttelimme hetken. Purin laukkuni, petasin sänkyni ja menin hetkeksi vielä nukkumaan. Herättyäni hain kaupasta aamiaista, söin ja siivosin huoneeni. Illalla kävelimme kämppisten kanssa kaupungilla ja menin vielä loppuillasta Eramus-opiskelijoiden kantapöytätapahtumaan mukaan. Täällä Erasmus-opsikelijoilla on joka tiistai niin sanottu "Stammtisch", eli tapahtuma, jossa tavataan muita baareissa.<br /><br />Ensimmäinen viikko meni siihen, että ostin lakanoita ja tyynyn itselleni, kävin muutamaan otteeseen ruokakaupassa, tutustuin kampukseen ja juoksin eri kaavakkeiden perässä. Viikon aikana on tapahtunut paljon erilaisia asioita ja ajattelin kertoa niistä erikseen:<br /><br /></span><span style="font-size:100%;">Kuoro<br />Minulle oli sanomattakin selvää, että halua jatkaa kuoroharrastustani Karlsruhessa. Olin jo tammikuussa googlannut kuorot Karlsruhessa ja päädyin mailailun jälkeen kolmeen vaihtoehtoon. Les Chanteur, Bachchor (Bach-kuoro) ja Cantus Solis. Ensimmäinen kuoro harjoittelee aina perjantaisin vanhainkodin salissa. Kun saavuin harjoituksiin huomasin jo heti, että kaikki kuorolaiset ovat samanlaisia ympäri maailmaa, sosiaalisesti hieman hassu friikkejä ja </span>sisäänlämpiäviä<span style="font-size:100%;">. On outoa mennä paikkaan, jossa ei tunne ketään eikä oikein tiedä miten käyttäytä ja mitä sanoa. Sain kouraani nuotit, esittäydyin kuorojohtajalle ja olin aktiivisesti mukana äänenavauksessa. Lauloimme Pergolesia, mikä oli mielestäni hyvä, mutta huomasin aika nopeasti, että kuoron taso ei ollut kovin hyvä. Sopraanot olivat hyviä, mutta altto vain nauroi hysteerisesti ja nolosti virheilleen ja miehet eivät oikein osanneet lukea nuotteja. Kuoronjohtaja kiinnitti kuitenkin paljon huomiota musiikkityyliin ja opetti sitä mielestäni hyvin.<br /><br />Bachkuoro oli iso kuoro, laulajia oli noin sata. Lauloimme ensimmäisissä harjoituksissa unkarilaisia teoksia ja Schubertin ja Brahmsin unkarilaisista mustalaisista kertovia lauluja. Kuorolla on tapana järjestää konsertteja, joiden teemana on yksi maa ja tänä vuonna teemana on Unkari. Jo ensimmäisissä harjoituksissa lauloimme koko ohjelmiston läpi eikä se tuntunut kauhean vaikealta. Mietin harjoitusten jälkeen, että jos en löydä haastavampaa kuoroa, voin varmaan tyytyä Bach-kuoroon. Sääli, että kuoro ei tällä hetkellä harjoittele edes Bachia...<br /><br />Cantus Solis harjoittelee Karlsruhen etelässä olevassa kaupunginosassa, jossa on kauniita korkeita rivitaloja, joilla on sisäpihalla kauniita puutarhoja. Koko kaupunginosa vaikutti erittäin viehättävältä. Kun saavuin harjoituksiin, näin että edessäni käveli jo noin kolmen-neljänkymmenen ikäisiä ihmisiä, jotka vaikuttivat kuorolaisilta: he kantoivat kansiota mukanaan ja heidän välillään vaikutti olevan hyvä tunnelma. Kuorojohtaja Anja osoittautui kunnon iloiseksi energiapakkaukseksi, joka nauroi korkealta ja kovaa ja piti mielenkiintoisen ja hyvän äänenavauksen. Kuoron ohjelmistoon kuului virolaista musiikkia. Vaikka en viroa osaakaan ja olen sitä itse laulanut vain kerran Dominanten kanssa, huomautin hieman lausumisesta ja pyysin, että laulajat poistaisivat kaikki aspiroituneet t- ja k-kirjaimet. Opetin myös hieman kaksoisvokaaleja, mitkä eivät istu saksalaiseen kieleen kovin hyvin ja ohjeistin, että s-kirjain lausutaan aina ilman saksalaisille tyypillistä soinnillisuutta. Cantus Solis -kuoron ohjelmisto oli haastavaa, mielenkiintoista ja kuoron taso oli mielestäni haastava ja kuoron henki hyvä. Kuorolla on myös äänenvalmentaja ja ajattelin seuraavalla kerralla kysyä häneltä laulutunteja. Harjoitusten jälkeen kannettiin esiin olutkoreja ja jäin vielä parille oluelle. Usealla jouduin selittämään, miksi osaan niin hyvin Saksaa ja useat olettivat, että opiskelen kieliä. Oli hauskaa kertoa, että opiskelen itseasiassa nörttiä :)<br /><br />Uimahalli<br />En etsinyt itselleni ainoastaan kuoroa, jotta voin jatkaa lauluharrastustani, vaan myös uimahallia, jotta saisin pidettyä huolta selästäni. Toisena päivänä Karlsruhessa menin kämppisteni kanssa Europabad:iin, paikalliseen uuteen vesipuistoon. Siellä oli 25 metrin allas ja sisäänpääsymaksu opiskelijoille oli kuusi euroa.<br /><br />Korkean pääsymaksun takia päätin etsiä hallia muualta ja päädyin historialliseen Vierordtbad:iin. Tämä oli enemmänkin kylpylä, jossa tarjolla oli hierontoja ja jossa oli 4 erilaista saunaa, kylmä- ja kuumavesialtaita ja yksi uima-allas, jonka vedenlämpö oli 30 *C. Uima-altaan pituuskaan ei ollut ihan 25 metriä ja sisäänpääsymaksu oli 7 euroa puoleltatoista tunnilta.<br /><br />Löysin kampuksen uimahallin, jossa on monipuoliset aukioloajat ja 25 metrin allas. Sisäänpääsymaksu opiskelijoille on puolitoista euroa ja uimahalli oli puitteiltaan erittäin hyvä. Radan päädyssä sain ranskalaiselta Cedriciltä neuvoja kroolitekniikkaani ja otin ne mielellään vastaan, sillä haluan parantaa 1000 metrin uintiaikaani. Kävimme tekniikoita altaassa hänen kanssaan läpi ja uinnin jälkeen keskustelimme vielä pitkään uinnista ja muista asioista. Hän oli erittäin kiinnostunut Suomesta ja päädyin selittämään, miten Suomi päätyi itsenäiseksi Suomen sodasta alkaen. Menimme vielä paikallisen linnan varrella olevaan baariin ja tilasimme molemmat omenamehuvissyt ja jatkoimme keskustelua. Lopussa hän antoi minulla ideoita uudenlaisen uintiohjelman luomiseksi ja sain paljon mietittävää. Oli ilahduttavan europpalaista tehdä tällä tavalla uusia tuttavuuksia.<br /><br />Koulu<br />KIT:ssä luennot alkoivat tällä viikolla ja ensimmäinen luentoni maanantaina sattui olemaan englanniksi. Luennoitsija kysyi, onko paikalla kansainvälisiä opiskelijoita ja olin ainoa, joka nosti kätensä. Selitin hänelle, että osaan saksaa englantia paremmin ja kaikki opiskelijat alkoivat nauramaan. Luennoitsijan mielestä luentoja pitäisi kuitenkin myös saksalaisten opiskleijoiden kannalta pitää englanniksi, jotta he tottuvat kansainvälisyyteen. Onneksi luennoitsija osasi hyvin englantia. Luennon lopussa opiskelijat koputtivat pöytään kiitokseksi luennosta -sympaattinen tapa. Tiistaina olin valinnut itselleni seminaarin, mutta paikan päällä huomasin, että se olikin tarkoitettu vain jatko-opiskelijoille ja post-doc:eille. Se ei myöskään ollut opetustilaisuus ja olin niin sanotusti "fehl am Platz". Valitsin sen tilalle uuden kurssin, jonka ensimmäinen luento olisi ollut samaan aikaan kuin seminaari. Se on kuitenkin kuulema aika helppo kurssi eikä haittaa, että puutuin ensimmäiseltä luennolta. Keskiviikkona minulla oli kaksi luentoa ja harjoitukset - joten keskiviikko on koulullisesti kiireisin päiväni. Torstaisin minulla on vain yksi seminaari illalla, mutta sain juuri kuulla, että seminaareihin pitäisi luennoitsijalta kysyä ajoissa osallistumisesta. Menen tänään paikalle ensimmäiselle kerralle ja aion tiedustella osallistumismahdollisuuksistani. Perjantai on vapaa, mikä on hyvä, sillä voin lähteä jo perjantai-aamulla tai torstai-iltaisin matkalle. Mistä pääsen seuraavaan ja viimeiseen otsikkooni:<br /><br />Matkat<br />Vappuna matkustan Barcelonaan, Lontoossa mulla on kesäkuussa treffit bf:n kanssa ja toukokuun lopussa matkustan viikoksi Roomaan!! Juhannus-viikonloppuna Eramus-opiskelijoiden työryhmä järjestää matkan Hampuriin - yritän päästä siihen mukaan, sillä kuulema ilmoittautuminen täyttyy jo yhden päivän aikana.<br /><br /><br />Elämä Karlsuhessa on alkanut hyvin, ihmiset ovat ystävällisiä ja olen jo tutustunut moneen ihmiseen.<br /></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-1205672877869829649?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-34776222299614885112009-01-13T06:34:00.003+02:002009-01-16T18:15:08.407+02:00Tama saa luvan olla viimeinen kirjoitelma tahan blogiin. En pida blogeja normaalisti, joten seuraavan kerran kun kirjoitan tanne, olen taas jossain kokemassa jotain epatavallista...<br /><br />Mika hieno matka tama olikaan! 24 paivaa kestanyt lomani ihanassa kesaisessa Uudessa-Seelannissa oli tapahtumarikas, rentouttava ja mielta rauhoittava. Koin sen, mita en seitseman vuotta sitten syysta tai toisesta kokenut. Koin osan siita uudelleen, minka koin myos seitseman vuotta sitten. Koin asioita, joita en varmaan koe uudelleen. Tahan maahan palaan viela kerran...<br /><br />Vietimme syntymapaiviani viikonloppuna. Vanhat koulu- ja kuorokaverini veivat minut juhlimaan Aucklandin yohon. Kavimme Cream-baarissa ja Met-klubilla. Molemmat tyylikkaita ja kivoja paikkoja. Metissa oli tosi hauskaa tanssia. Kun tulimme sisaan DJ soitti American boyta, mika muistutti minua viime syyskuun Istanbul-Ateena-matkastani. Onnistuin kaatumaan jossain vaiheessa yota ja jouduin kavaisemaan laakarikeskuksessa sunnuntaiaamulla, mutta muuten aika Aucklandin yossa oli mielyttava kokemus!<br /><br />Sunnuntaina Priestleysit veivat minut Yum Char -lounaalle. Yum Char tarkoittaa teen juontia. Istuimme pyorean poydan aarella ja poydan keskella oli pyoriva iso alusta. Tarjoijat kavelivat poydamme ohi tyontaen tarjoilukarryja, jotka olivat taynna erilaisia ruokia. James, lapsista vanhin, ja Amy, Charlesin kiinalainen tyttoystava, valitsivat ruokia ja paasin maistamaan mita erilaisempia pienia ruokalajeja. Samaan aikaan joimme teeta ja ihailimme toinen toistaan ihmeellisempia ruokia. Maiston jopa kananjalkaa, mutta en pystynyt syomaan sita loppuun. Se oli jo vahan liian eksoottinen.<br /><br />Illalla Anne oli valmistanut meille peuraa ja minut yllatettiin mustikka-manteli-kakulla kynttiloineen ja lauloineen.<br /><br />Oli suuri ilo viettaa syntymapaivaani Aucklandissa Priestleysien kanssa. Nyt olen iloinen ja valmis palaamaan kotiin.<div><br /></div><div>Pienen vaaleanpunaisen kirjan sisältö:</div><div><br /></div><div>pogrom (rus. devastation)</div><div>champagne flute</div><div>gesticulate</div><div>seismic</div><div>seismology</div><div>seismograph</div><div>soundless, silent</div><div>I ate all of mine in bed</div><div>large choral work</div><div>catch - caught</div><div>concealed = hidden</div><div>congealed = solidify</div><div>punch your lights out = punch your guts out</div><div>protrude (to stick out)</div><div>protruding</div><div>reimburse</div><div>reimbursement</div><div>blind drunk</div><div>very drunk</div><div>paralitic</div><div>smashed</div><div>faux ami</div><div>nobody marks you out of ten = nobody test you, nobody grades you</div><div>illogical</div><div>the bungy had a toll on me</div><div>lay an egg</div><div>lie on the bed</div><div>to lie about ones past</div><div>to lay ones head on the pillow</div><div>lie - lay</div><div>lay - laid</div><div>I'm laying the table</div><div>I lay down my life</div><div>precints: 1) neighbourhood 2) electorate (pol. amer.)</div><div>re-elect</div><div>co-operated</div><div>dangling participle (an incorrect use of participle)</div><div>e.g. Having been partially eaten we took the cake to the Smiths.</div><div>deity</div><div>deist</div><div>deism</div><div>concede = agree</div><div>conceit = proud, vain</div><div>She was a conceited person.</div><div>conceit = a witty or far-fetched thought</div><div>arduous = hard</div><div>The walk is not too arduous.</div><div>separating wheat from chaff</div><div>separating wheat from/of the crop</div><div>troglodite (cave-man-ish)</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-3477622229961488511?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-90360657825522110302009-01-08T23:18:00.003+02:002009-01-09T02:10:16.198+02:00Vietin kunnollista rantalomaa vanhan kouluystavani Lillyn mokilla. Langs Beach on Tyynenmeren rannalla noin kahden tunnin ajomatkan paassa pohjoiseen Aucklandista. <div><br /></div><div>Mokki rakennettiin 50 vuotta sitten vanhalle maatilalle jyrkalle maelle. Mokilta oli aivan upea nakoala suoraan Tyynellemerelle. Vasta hiljattain paikalle on rakennettu uusia taloja ja mokkeja. Menimme aina laskuveden aikana uimaan, silla silloin uimarannan vesi oli parhaimillaan. Nousuveden aikana vesi oli liian matala ja aallot sen takia liian kovat.</div><div><br /></div><div>Pohjois-Saarelle on saapunut kuuma kesa, joten vietimme paljon aikaa rannalla ja vedessa. Oli ihana saa ja varoin kokoajan polttamasti itseni lisaamalla aurinkovoidetta, jonka SPF oli 30. Missasin kuitenkin yhden kohdan selastani ja tama on nyt punainen ja kutiseva. Onneksi ei sattunut pahemmin, aurinko taalla on erittain voimakas.</div><div><br /></div><div>Hieman auringonpistoksesta karsineena mutta aarimmaisen rentoutuneena aloitan viimeisen viikkoni Uudessa-Seelannissa. Luvassa on lounasta koulukaverin kanssa tanaan, huomenna klubbailua ja sunnuntaina iso kiinalainen lounas syntymapaivani kunniaksi.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-9036065782552211030?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-90299671142048650032009-01-06T03:16:00.002+02:002009-01-06T03:25:01.010+02:00Palasin Taupolta sunnuntaina 4.1. ja tapasin Lillyn maanantaina. Menimme lautalla Rangitoto-saarelle, joka muodostui 1000 vuotta sitten tulivuoren purkauksena. Rangitoton kraatterin siluetista on tullut yksi Aucklandin tunnusmerkeista, silla se nakyy monesta kohtaa kaupunkia. Vuoren siluetti muistuttaa kamelinselkaa. Oli taas mukavaa kiiveta tama vuori ja meilla oli Lillyn kanssa hauskaa. Juttelimme paljon kaikesta.<br /><br />Vuoren jalkeen menin kotiin suihkuun ja lahdin kaupungille piknikille tapamaan vanhoja koulu- ja kuorokavereitani. Oli aivan uskomattoman kivaa nahda kaikkia uudelleen seitseman vuoden jalkeen. En ollut ainoa, joita muut nakivat pitkan ajan jalkeen, silla tytot eivat olleet myoskaan nahnyt toisiaan valmistumisen jalkeen. Soimme, joimme ja juttelimme innoissamme. Kun aurinko alkoi laskemaan, meille tuli kylma ja paatimme menna viinikaupan kautta kaverini Annan vanhempien keskustakamppaan, joka oli tyhjillaan. Vietimme siella mukavaa iltaa ja kerroimme toisillemme siita, mita olemme puuhanneet koulun jalkeen.<br /><br />Jain Annan kanssa nukkumaan asuntoon ja tulin kotiin vasta klo 11 seuraavana aamulla. Paatimme menna bilettamaan kaupungille lauantaina syntymapaivani kunniaksi. Olen niin iloinen, etta tulimme niin loistavasti toimeen, vaikka en ole pitanyt yhteytta naihin tyttoihin. Anna sanoi: "It's great, we picked up from where we left!"<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-9029967114204865003?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-46635999986796431042009-01-06T01:59:00.003+02:002009-01-06T03:13:36.363+02:00Matkablogini karsii siita, etta vietan viikon pois netin aaresta, mutta matkani itsessaan ei karsi - painvastoin!<br /><br />Viikko Taupolla Priestelysien mokilla oli rentouttava ihana kokemus! Johnin vanhemmat rakensivat mokin 60-luvulla. Se rakennettiin alunperin ainoastaan mokiksi ja taloa ymparoi iso puutarha. Pihalla kasvaa pippuripuu ja pippuripuun varjossa on puutarhatuoleja ja -poyta. Otin mukaani joululahjaksi saamani kirjan <span style="font-style: italic;">New Zealand Short Stories</span>, mutta en ehtinyt lukea siita kuin muutaman tarinan, silla luin Jamesin joululahjaa <span style="font-style: italic;">The Maus</span>:ia<span style="font-style: italic;"> </span>ja Anne<span style="font-style: italic;"><span style="font-style: italic;"><span style="font-style: italic;"></span></span></span>:in kirjaa <span style="font-style: italic;">My Name Was Judas</span>. <span style="font-style: italic;">The Maus</span> on sarjakuva, joka kertoo natsi-Saksan juutalaisvainoista ja puolalaisen juutalaisen selviytymistarinaa. Siina puolalaiset ovat sikoja, juutalaiset puolalaiset hiiria, saksalaiset kissoja, amerikkalaiset koiria ja ranskalaiset sammakoita. <span style="font-style: italic;">My Name Was Judas</span> on kuvitteellinen kertomus Jeesuksesta, jonka Judas kertoo omasta perpektiivistaan. Erittain mielenkiintoinen!<br /><br />Taupolla luimme, soimme, uimme ja nukuimme paljon. Se oli rentouttavaa hengailua mokilla koko Priestelysien perheen kanssa. Laiskottelua jaksoi sen takia, etta teimme pitkia kavelyretkia. Kaiken lisaksi viikkoa piristi muutama hauska ja osittain jannittava ohjelmanumero:<br /><br /><span style="font-weight: bold;">30.12.2008<br /></span>John oli vuokrannu meille kuudeksi tunniksi veneen, jolla pystyimme menna Taupo-jarvelle kalastamaan taimenia. Niiden myyminen on kielletty, mutta jos hankkii veneen ja kalastusluvat, niita saa pyydystaa itselleen. Tarkoituksena oli pyydystaa uuden vuoden aaton illallinen.<br />Onget kiinitettiin painoihin, jotka vetivat syottimen syvalle. Ongen karjet kaareutuivat alaspain taman painon takia. Kun kala nappasi, ongen naru irtaantui painosta ja taman nakyi siina, etta ongen karki alkoi huojumaan. Silloin joku huusi aina "Strike!" ja se, jonka onki huojui, se henkilo oli "napannut" kalan. Katselimme ongen karkia tarkkana, mutta jossain vaiheessa vasyin katsomiseen ja paatin kayda vessassa. Juuri kun olin laskenut housuni alas, kuulin huutoja kannelta. "Strike! Katsi, it's yours! Katsi, Katsi!" Nostin housuni ylos ja palasin kannelle katsomaan, kun veneenomistaja Richard nosti kalan jarvesta, tappoi sen ja heitti sen vedella taytettyyn sailioon. Sen jalkeen menin takaisin vessaan.<br />Saimme taman jalkeen narrattua viela nelja kalaa, joista yksi oli liian pieni ja toisessa oli loinen. Kolme kalaa riitti ravitsemaan meita uuden vuoden aattona. Taimen maistui hyvalta ja se oli ihanan tuoretta!<br /><br /><span style="font-weight: bold;">31.12.2008</span><br />Kiipesimme uuden vuoden aaton kunniaksi laheisen vuoren <span style="font-style: italic;">Tauharan</span>. Vuori on noin 1000 m ja Taupo-jarvi ja kaupunki on noin 300 m meren ylapuolella. Polku karjelle oli mutainen, silla edellisena paivana oli satanut paljon. Onneksi en liukastunut matkalla kertaakaan. Vuorta oli mukava kiiveta, silla polku meni metsikon kautta, joka oli viilea. Tuntui hyvalta tehda jotain ja uuden vuoden aaton herkkuateriaa oli mukava syoda pienen urheilun jalkeen.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">1.1.2009 n. klo 11</span><br />Seitseman vuoden odotuksen jalkeen tein sen: Hyppasin Bungya!!! Vaihto-oppilas vuotenani teimme vaihto-oppilaiden kanssa Etela-Saari-matkan. Pysahdyimme Queenstownissa, joka on adrenaliiniurheilulajien Mecca. Siella oli mahdollista hypata laskuvarjon kanssa lentokoneesta ja bungya, menna laskemaan koskia luolien lapi ja muuta kivaa ja jannittavaa. Halusin jo silloin hypata bungya, mutta koska vanhempani eivat antaneet 17-vuotiaalle tyttarelleen lupaa tahan, jain nuolemaan nappiani maailman ensimmaisella bungyhyppypaikalla. Jouduin katsomaan, kun useat kavereistani hyppasivat ja nauttivat siita.<br />Maailman ensimmaisesta bungyhyppypaikasta ei koskaan tullut minun ensimmaista bungyhyppypaikkaani. Sen suuren kunnian sai Taupon 45 m korkea bungypaikka. Hyppyteline sijaitsee Waikato-joen ylapuolella. Waikato-joki virtaa Taupo-jarvesta Tasmaninmereen ja sen varrelle on rakennettu monta vesivoimalaa. Minulle annettiin mahdollisuus koskettaa vetta tai kastua kokonaan hypyn jalkeen. Sanoin, etta haluan vain koskettaa vetta hieman. Kateeni kirjoitettiin painoni ja minulle anettiin hyppypassi.<br />Hyppypassi kaulassa merkattuna naisena kavelin vapisevin jasenin hyppytelinetta kohti. Minua ennen hyppasi aasialainen pariskunta yhdessa ja nainen vain itki ja kirkui ennen hyppya. Kun heidat oli kiinitetty naruun ja heidan piti nousta ylos, naisen polvet pettivat hetkeksi. Oli hieman arsyttavaa katsella moista ennen omaa hyppya. Kun pariskunta tyonettiin alas, nainen kirkui niin paljon, etta hyppyhenkilokunta peittivat korvansa. Tuli minun vuoroni. (Tata kirjoittaessani, kateni hikoilevat ja sydameni hakkaa tavallista kiihkeammin.) Olin psyykannut itseani pitkaan, silla tiesin, etta jos en hyppaakaan taman matkan aikana, tulen katumaan sita. Suomessakin voi hypata, mutta Uusi-Seelanti on kuitenkin bungyn synnyinmaa. Halusin hypata taalla. Hypystani on olemassa video Facebookissa kaikille kavereilleni, joten voitte katsoa sen sieltakin. Kuitenkin, tuli minun vuoroni. Ystavallinen hyppyhenkilokunta juttelivat minulle rauhallisesti ja kiinnittivat nilkkani valjaksiin, jotka he kiinnittivat bungynaruun. Jannitys sisallani kasvoi. Ajattelin, etta minun on pakko pystya tahan, silla kaikki, jotka ovat hypanneet, sanovat, etta se on mahtava kokemus. Minulle anettiin ohjeita siita, miten hyppy kannattaa tehda: kadet ylos ja leuka alas rintaan pain. Kavelin pingviinimaisesti hyppytelineen reunalle ja katsoin alas. "Mika pudotus!" ajattelin itsekseni, mutta paatin, etten mieti asiaa liikaa. Tarkeinta on hypata. Olin jo valmis hyppaamaan, kun henkilokunta pyysi minua katsomaan taakseni kameraan pain. Hieman arsyyntyneena katsoin taaksepain, palasin hyppyasentooni ja nojasin eteenpain. Yhtakkia tajusin, etta putoan, ihan oikeasti, kohti turkoosinsinista jokea. Kiljuin taytta kurkkua! Hieman ennen kuin kosketin jokea, huusin "Voi helvetti!", mita en kyllakaan muistanut. Huomasin taman vasta jalkeenpain videolta. En ainoastaan koskettanut jokea, vaan sukelsin jokeen siten, etta vesi ulottui alaselkaani asti. Taman jalkeen naru veti minua ylos ja tipuin uudelleen alas. Kauhun huudot muuttuivat ilon huudoiksi kun adrenaliini hoiti hommansa. Muutuin eufooriseksi ja hieman hassuksi. Pieni vene korjasi minut narulta pois. Kun olin turvallisesti veneessa, mumisin jotain ja veneessa istuva nainen kysyi minulta osaanko englantia. Vastasin: "Not right after I've jumped." Han kysyi minulta, mista tulen ja kun vastasin, sain kuulla vanhan mutta ah-niin-hauskan vitsin: "Well now you're finnished with your jump and you're Finish!". Vene vei minut rantaan. Jouduin kapuamaan polkua pitkin takaisin ylos ja tein taman taysin huumautuneena adrenaliinista. Ylhaalla sain katsella hyppypaikan ottamia valokuvia ja videota ja paatin ostaa ne muistoksi.<br /><br /><span style="font-weight: bold;">3.1.2009<br /></span>Teimme perheen kanssa Taupolla myos muutamia muita kavelyita. Yhden kavelyn aikana loysimme Jessican kanssa kuumia lahteita, jotka virtasivat Waikato-jokeen. Monet ihmiset kylpivat kuuman ja kylman veden kohtaamispisteessa. Yhtena iltana paatimme menna iltakylvylle naihin lahteisiin. Kuuma ja kylma vesi eivat sekoitu hyvin, joten oli hieman haasteellista loytaa paikka, jossa kuuma vesi ei ole liian kuumaa ja jossa kylma vesi ei ole liian lahella. Paikoittain makasimme niin, etta kasiamme poltti, mutta jalkamme olivat kylmana. Kylpeminen oli kuitenkin lystia ja olin taysin rentoutunut sen jalkeen.<br /><br />Taupo-viikko oli menestys! Rentouduin ja tein kivoja jannia asioita!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-4663599998679643104?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-11314611878400264732008-12-28T23:30:00.003+02:002008-12-28T23:43:16.771+02:00Lahden piakkoin Priestleysien mokille Taupolle. Taupo on jarvi keskella Uuden-Seelannin pohjoissaarta ja sen pohjoisrannalla sijaitsee pieni kaupunki nimelta Taupo. Niin kuin Suomessa, uusiseelantilaisilla perheilla on mokkeja, joita he kutsuvat englanniksi bach (lausutaan samalla tavalla kuin badge). Monen perheen mokki on isovanhempien vanha kotitalo. Nykyaan on kallista ostaa prheelleen mokki, silla useat ulkomaalaiset ostavat itsellensa lomakoteja Uudesta-Seelannista. Kuulostaako tutulta?<br /><br />Kavin eilen shoppailemassa joulunjalkeisissa alennusmyynneissa. Taalla vaatteet ovat heikon NZ$:in takia halpoja. Vaatteet ovat tosi kivoja ja naisten kenkia loytyy myos isokokoisille jaloille. Ostin kesavaatteita, mika tuntuu hieman holmolta, mutta toisaalta loysin austraalialaisen surffivaateliikkeen, josta loyty monta kivaa varikasta paitaa ja shortseja.<br /><br />Illalla menimme Johnin kanssa katsomaan Frost/Nixon -elokuvaa. Jannittava ja kiinnostava elokuva! Suosittelen ehdottomasti. En missaan vaiheessa kyllastynyt, vaikka en ymmartanyt ihan kaikkia historiallisia viitteita. Forrest Gumpin ja muiden amerikkalaisten elokuvien takia tiesin edes jotain Watergate:ista. Elokuvassa oli kivaa myos 70-luvun kuvailu.<br /><br />Shortit + fleece-pusero + sandaalit = uusiseelantilaiset mokkivaatteet<br /><br />Palaan asiaan viikon kuluttua!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-1131461187840026473?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-15301987737753567582008-12-27T22:05:00.003+02:002008-12-27T22:34:23.456+02:00Launtaina joulujuhlinnan jalkeen Anne ja John kutsuivat Johnin sukulaisia maalta perhelounaalle. Paikalla oli yhden sukulaisen ruotsalainen vaimo Anna ja heidan lapsensa Maya ja Sofia. Juttelin aidin kanssa ruotsia ja sanoin myos pari lausetta lapsille ruotsiksi. He ihmettelivat, etta osasin molempia kielia, ja vastasivat minulle englanniksi. Lapset puhuivat aidillensakin vain englantia, mutta aiti puhui heille ainoastaan ruotsia.<br /><br />Iltapaivalla uusiseelantilainen kouluystavani seitseman vuoden takaa, Lillian, haki minut Priestelysien kotoa ja vei minut autollaan lansirannikon upeille rannoille. Vuorovesi oli alhaalla, joten paasin kiipeamaan pieneen veden muovaamaan kaytavaan ja luolaan. Hiekka oli aika mustaa ja jossain kohtaa se kimalsi tummanliilana. Meren aarella oli viileaa, mutta muuten oli kuuma paiva.<br /><br />Tulimme Lillyn kanssa oikein hyvin toimeen. Alkujannityksen jalkeen huomasimme, etta olemme vielakin samalla aaltopituudella monista asioista. Olimme molemmat kasvaneet ja muuttuneet, mutta toisaalta meidan valinen yhteys ei ollut muuttunut. Se oli kiva asia huomata. Rantakavelyn jalkeen menimme keskustaan japanilaiseen ravintolaan. Ravintolassa oli kaksi puolta, siisti katutason ravintolasali ja kellaritason luolabaari. Menimme luolabaariin syomaan hyvaa japanilaista varrasruokaa ja salaattia ja juomaan japanilaista olutta. Televisiossa pyori Naapurini Tottoro. Hyva tunnelma ja loistavaa ruokaa. Ruoka oluineen maksoi yhteensa 15 eur/mutustelija.<br /><br />Illallisen jalkeen menimme viinikaupan kautta Lillyn vanhempien luokse. Vietin seitseman vuotta sitten siella paljon aikaa ja oli kiva nahda myos tama paikka uudelleen. Muistan, etta Lillianin kotona join ensimmaista kertaa alkoholia kavereitteni kanssa. Lilly oli piilottanut huoneeseensa rommia ja joimme sita kokiksen kanssa. Vaikka olimme vasta 17 :o! Ja Lilly oli silloin jopa vasta 16! Huh-huh. Nyt Lilly itse tyoskentelee nuorien kanssa, jotka juovat liikaa alkoholia.<br /><br />Lillyn vanhempien kodin vieressa on hiekkaranta nimelta Home Bay. Menimme sinne uimaan ja juomaan hyvaa uusiseelantilaista valkoviinia. Oli kirkas yo ja taivas oli taynna tahtia. Vastakkaisella rannalla hohtivat Aucklandin valot ja jossakin kaukana ammuttiin ilotulituksia. Puhuimme paljon ja olo oli erittain mukava.<br /><br />Tanaan varmaan meen shoppailemaan kaupungille ja huomenna aamulla lahden viikoksi Priestleysien mokille Taupolle. En kirjoita sielta mitaan, joten kuulumisiin ensi vuonna (joka saattaa olla edellista vuotta 22 tuntia pitempi)!<br /><br />-Katsi<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-1530198773775356758?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-37955376255509060982008-12-26T08:25:00.004+02:002009-01-13T06:51:17.787+02:00Mika joulu!<br /><br />Meilla oli kaunis jouluillallinen 11 henkilolle. Paikalla oli koko Priestelysien perhe, kolmannen lapsen Charlesin tyttoystava Amy, Cree ja Bruce New Yorkista ja Bill, Jessican kummiseta. Jessica oli valmistanut meille juhla-aterian: alkuruuaksi hunajamelonia ja prosciuttoa, paaruuaksi naudanpaistia ja grillattuja vihanneksia seka jalkiruuaksi perinteista englantilaista joulukakkua ja mansikoita ja mustikoita. Pysyin valveilla klo 22 asti, jonka jalkeen minua kehotettiin menna nukkumaan.<br /><br />Tapanin paivana luvassa oli The Boxing Day Races! Hieno tapahtuma, johon miehet pukeutuivat pukuihin ja naiset mekkoihin ja pieniin sulkahattuihin. Jessica lainasi minulle kauniin sulkahatun. Tein kiharoita, pistin ne pinneilla ylos ja kiinnitin tukkaani pienen mustavalkoisen sulkahardellin. Vietimme koko paivan hevosraveilla ja seurasimme yhdeksaa pelia kymmenesta. John oli ostanut Jessicalle, Charlesille, Amylle, minulle ja itselleen liput. Meille oli varattu poydat. Juomat kuuluivat hintaan samoin loistava buffet. Tarjolla oli rapua, tiikerikatkarapuja, ostereita, tuoretta salaattia, hedelmia ja erilaisia kaukkuja. Joimme kokoajan skumppaa, loimme vetoa hevosista, katselimme hevosten juoksua, soimme, nauroimme.... Taydellinen paiva. Nyt olo on vasynyt ja vahan samanlainen kuin vappubrunssin jalkeen. Pidin huolta siita, etta sain sopivasti aurinkoa enka polttanut itseani. Voitin yhteensa 108,55 NZ$, mika on noin 44 euroa. Nettosin noin 50NZ$. Ei paha!<br /><br />Nyt luvassa on rauhoittumista. Toivottavasti katson illalla viela Rakkautta vain -elokuvan.<br /><br />Huomenna naan Lillianin, vanha ystavani seitseman vuoden takaa :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-3795537625550906098?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-2907095449662256742008-12-24T23:39:00.004+02:002008-12-24T23:54:49.558+02:00Soimme jouluaaton illalla thairuokaa ja menin nukkumaan taas aikaisin klo 21.30. Tarkoitus oli kayda keskiyon jumalanpalveluksessa, jota perheen aiti Anne toimitti, mutta vasymys ja jetlag pakotti minut unten maille. Oveni eteen oli asetettu joulusukka, joka oli tyhja. Kun herasin aamulla, sukka oli taynna. Menin alakertaan hieman hammentyneena. Ainoastaan Anne haarasi keittiossa, silla muut nukkuivat. En oikein tiennyt, mita tehda sukan kanssa ja pitaisiko kiittaa Annea... Paadyin kuitenkin paivittelemaan sita, kuinka runsaskatinen joulupukki tana vuonna on ollut ja etta olen nakojaan ollut vuoden aikana erittain kiltti... Anne jossain vaiheessa huomasi pienen hammenyksen tilan, jossa olin, ja selitti, etta jokainen purkaa sukkansa sisallon omassa huoneessaan. Varsinaiset joulupuun alla olevat joululahjat avataan illalla yhdessa.<br /><br />Menin ylos huoneeseeni ja purin joulusukan sisaltoa. Sain pukilta uusiseelantilaisia lahjakortteja ja kuoria, muistilappulehtion, jonka voi magneetilla kiinnittaa jaakaapin ovelle, kynsilakkaa, hyttyskarkoitetta, auringonvoidetta, huulirasvaa, huivin, avaimenperan, pistaasipahkinoita ja suklaata. Soin pistaasipahkinat ja suklaat sangyssa - koska on joulu. James valmistaa nyt joulubrunssia ja keittion stereoista raikuu Jouluoratorio!! Schlafe mein liebster, geniesse der Ruh!<br /><br /><br />Hyvaa joulua kaikille!!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-290709544966225674?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-50761102970706470792008-12-23T21:42:00.003+02:002008-12-23T22:16:17.703+02:00Olen saapunut turvallisesti Aucklandiin.<br /><br />Tokion jalkeen olin erittain vasynyt, olinhan nukkunut vain nelja tuntia kahden viimeisen vuorokauden aikana. Japanese Airlinesin lento Tokiosta Brisbane:iin oli aika tyhja, joten sain koko penkkirivin omaan kayttooni. Sain vihdoinkin nukuttua . Nukuin varmaan kuusi tuntia. Oli ihanaa saapua aamuauringossa kylpevaan Brisbane:in lentokentalle. Lentokentta oli moderni ja ilmava ja siella oli oikein kivoja kauppoja ja kahviloita. Paatin ostaa itselleni digikameran. Kahvilasta tilasin itselleni Flat White -kahvin, koska pystyin tekemaan niin. Falt White on eraanlainen cafe latte, mutta siina on hieman enemman vetta. Suomessa yritan tilata aina sen tapaista, mutta joudun yleensa selittamaan, miten kahvi taytyy tehda. Se vie myyjan ja takana olevien hermot. Tuttavien keskuudessa se herattaa hilpeytta. Noustessani menomatkani viimeiseen koneeseen tein minimaalisia ilon hypahdyksia ja loin kasiani yhteen: olin vihdoinkin lentamassa Uuteen-Seelantiin!!!!<br /><br />Uuden-Seelannin maihintuontivalvonta on maailman tiukin. Jokainen mullannokare kengassa ja pienikin pullo vetta taytyy ilmoittaa ja nayttaa. Myos kaikki edelliselta kentalta ostetut Tobleronet joudutaan ilmoittamaan. Osan saa tuoda maahan, mutta kaikki taytyy ilmoittaa ja matkalaukut lapivalaistaan. Kun asuin Uudessa-Seelannissa, matkustin koulun kuoron ja orkesterin kanssa Chileen ja toin tuliaisena matkalta pyorean kynttilan. Se naytti lapivalaisussa omenalta ja matkalaukkuni tarkastettiin. Kunnioitan tata tarkkuutta, silla sen tarkoitus on suojella Uuden-Seelannin herkkaa ja pitkaan erityksessa ollutta luontoa. Ja uusiseelantilainen luonto on kaunis!<br /><br />Paasin passi- ja matkalaukkutarkistuksen lapi jonottamatta ja kun tulin saapuvien aulaan isantaperheeni aiti Anne oli juuri saapunut aulaan ja luki saapuneiden koneiden ilmoitustaulua. Nain hanet ensin ja kavelin hanen luokseensa. Kun han huomasi minut, han huusi ilosta ja halasimme toisiamme seitseman vuoden tauon jalkeen.<br /><br />En vielakaan oikein tajua, etta olen Uudessa-Seelannissa. Asun jo kolmatta paivaa Priestelysien talossa ja koska taalla ei ole mikaan oikein kunnolla muuttunut seitseman vuoden jalkeen, taalla oleminen tuntuu erittain luonnolliselta. Saapumispaivani illalla soimme erittain herkullista ruokaa, jonka perheen vanhin (ja ainoa, joka asuu viela kotona) James oli kokannut. Sen jalkeen minua alkoi nukuttaa ihan hirveasti ja menin nukkumaan jo klo 21. Herasin noin yksitoista tuntia myohemmin taysin virkeana ja erittain levanneena. Aamu ei silti tuntunut aamulta, joten tiesin etta karsin jetlagista. Aamu oli aurinkoinen ja soin aamiaisen ulkona puutarhassa. Idyllista. Keitin itselleni Cafe au Lait:n ja nautin aamuauringosta. Perheen tytar Jessica, ainoa perheen jasenista, joka on kaynyt myos Suomessa, herasi minua myohemmin. Menimme ostamaan jouluruokia ja kavimme kaupungilla lounaalla. Perheen isa John oli juuri lahdossa toista kaupungilta ja saimme hanelta kyydin. Se oli erittain hyva asia, silla alkoi sataa. Tanaan jouluaattona sataa vielakin, mutta aurinkoista saata on luvattu joulupaivaksi.<br /><br />Auckland on kaunis vihrea kaupunki taynna makia (no kylla taalla myydaan makejakin). Se sijaitsee koko Uuden-Seelannin tavoin kahden meren valissa ja sen slogan on Auckland - the City of Sails. Auckland on taynna ihania pienia kahviloita ja kaikkialla tarjotaan herkullisia salaatteja. Kalat, kasvit, vihannekset ja liha on tuoretta ja turvallista. Tama on todellakin hieno kaupunki kaupunkilomakohteeksi. Nautin taalla hengaamisesta taysin siemauksin. Seuraavaksi koen joulun paikalliseen tyyliin ja siita kerron sitten seuraavassa kirjoitelmassani.<br /><br /><br />Pienen vaaleanpunaisen kirjan uudet sanat:<br /><br />small pink book<br />cartilage<br />congenital<br />cartilaginous (fish)<br />irrigation<br />irrigate<br />devastate<br />I opened it by mistake<br />soporific (something that sends you to sleep)<br />in spite of<br />despite<br />diagonally<br />to attend school<br />he felt his hackles rise<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-5076110297070647079?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-69446702122179989482008-12-21T12:22:00.003+02:002008-12-21T13:06:50.908+02:00Minulla oli todellakin onnea! Kun saavuin Tokioon taivas oli sininen, aurinko paistoi ja lampoasteita oli noin 10-15 astetta. Mutta... ehka tassa vaiheessa voisi siirtya viela kahdeksan tuntia taakesepain...<br /><br />Aloitin matkani Uuteen-Seelantiin lauantaina 20.12. Lahdin Helsinki-Vantaalta hieman ennen klo 18 illalla Tokiota kohti Finskin koneella. Kone oli hieno, siisti ja uusi. Jopa turistiluokassa jokaisella oli oma nayttoruutu, josta he pystyivat katsomaan elokuvia, televisiosarjoja jne. Seitseman vuotta sitten tiesin vain Singapore Airlinesin tarjoavan moista viihdetta myos turistiluokassa. Katsoin pitkaan jo rastissa olleita elokuvia Mamma Mia! ja Kung-Fu Panda. Erittain viihdyttavia. Sain nukuttua vain kaksi tuntia koneessa, joten kun saavuin Naritan lentokentalle aamulla klo 10 Japanin aikaan, minua vasytti. Ajatus, etta minun pitaisi pysya seuraavat 11 tuntia hereilla, hirvitti. Ennen kuin paasin Tokion kippuun, minun piti suorittaa check-in Brisbane:iin ja Aucklandiin. Koin pienen shokin poikasen, kun virkailija ei saanut check-innia suoritettua, koska minulta puuttui viisumi Austraaliaan. En ajatellut tarvitsevani moista kaksituntisen konevaihdon aikana Brisbane:issa. Enka tarvinnutkaan. Pienen odotuksen jalkeen sain jatkolennot hoidettua ja suuntasin Narita Expressiin, joka vei minut suoraan Shinjuku (shintshuku) -kaupunginosaan, joka on kuulema tunnettu Lost in Translation -elokuvasta. En itse muista sita yksityiskohtaa elokuvasta.<br /><br />Saavuttuani Shinjuku-asemalle lahdin kavelemaan sinne, minne nena osoitti. Kuljin massojen mukana, seurasin, minnepain mielenkiintoisen nakoiset nuoret ihmiset liikkuivat ja liikuin fiiliksen mukaan. Oli ihanaa virrata ja kavella paamaarattomasti. Katselin kyltteja ja ilahduin siita, kuinka kadut olivat kapeita ja taynna jalankulkijoita. Nain kavelessani monta sushipaikkaan, jonne ajattelin menna, mutta sitten loysin pienen kujan, jossa oli puita. Sen varrella oli rauhallisen nakoinen ravintola. Menin sinne, mokailin jotain kenieni kanssa ja tilasin jotain. Sain itusalaattia, chililla maustettua kaalia ja kesakurpitsaa, papuja kalanmakuisessa friteeratussa taikinassa ja kana-purjo-keittoa. Ihanaa tavallista japanilaista ruokaa - nautin taysilla ja se taytti vatsani koko paivaksi. Olin alunperin suunnitellut vetavani sushia, mutta tuollaista saa harvemmin Euroopasta, joten olen tyytyvainen valintaani.<br /><br />Ruokailun jalkeen jatkoin haahuilua ja paadyin tavallisen kulmamarkettiin. Katselin mielenkiinnolla erilaisia pienia varikkaita ruokapakkauksia ja ostin itselleni kaakaojuomaa, jota jokin paikallinen oli aikaisemmin juonnut, ja kaksi yksittaispakattua leivosta. Sen jalkeen loysin kivannakoisen hierontapaikan ja paatin, etta selkaparkani ansaitsee pienta painelua hyvantuoksusilla oljyilla.<br /><br />Taman jalkeen jatkoin kavelya ja imin itseeni kaupunginosan viehettavaa arkista muotoa. Jossain vaiheessa huomasin, etten ihan oikein enaa tiennyt missa olin, mutta sitten loysin itseni Shin-Okubo-aseman lahettyvilta ja ko. aseman kartalta. Kaytin sita orientoituakseni ja jatkoin matkaani. Yhtakkia ohitin pienen aukion, jolle oli levitetty tuoleja ja tuolejen edessa oli flyygeli. Flyygelin takana oli joulukuusi ja kaksi ihmista kutsui kadulta ihmisia peremmalle istumaan ja kuuntelemaan konserttia. Konsertti oli ilmainen, joten istuuduin ja odotin innostuneena, mita pianolla mahdettaisiin soittaa... Joku mies puhui pitkaan Japaniksi ja kun han lopetti puheensa, osa yleisosta lausuivat sanan Amen. Tajusin, etta olin jonkun kristilisenkirkon tai -rakennuksen sisapihalla ja kyseessa oli jouluun liittyva konsertti. Tuolien eteen ja flyygelin luokse astui amerikkalainen keski-ikainen mies, joka puhui joulun ihmeesta ja kertoi, etta sen kunniaksi han soittaa flyygelilla kappaleita Romeosta ja Juliasta, Titanicista ja Lion Kingista. Ja niin han teki. Han soitti tyylipuhtaasti kappaleet A Time for Us Love Theme, My Heart Will Go On Love Theme ja Can You Hear The Love Tonight Love Theme. Nain ohjelmassa ainakin luki ja nain jenkki sen suunnilleen spiikkasi. Ihmetyin siita, kuinka vahan jouduin pidattelemaan nauruani, silla yleiso kuunteli kappaleita niin hartaasti ja liikuttuneita, etta sisallani kumpusi kunnioitus heidan hetkeaan kohden enka halunnut pilata sita omalla nirppanokkaisuudellani. Mutta olihan se hauskaa :D<br />Mies viela jatkoi ja lausui jonkun kohdan Uudesta testamentista. Sitten han soitti Bachia (I will play some music by Tsouhan Sebastian Bak) ja varioi sen synkooppeja oikein kauniisti jazzahtavasti. Samoin tykkasin kappaleen loppukadenssista, jonka viimeiset nuotit ratsastivat kilpaa oikealle flyygelin otelautaa... Ja viela oktaavi ja viela oktaavi ja jatetaan se ihan vika oktaavia soittamatta - haha.<br /><br />Yleiso nautti ja mina olisin jaanyt loppuun asti, mutta minulle tuli kylma, koska olin jattanyt aidin haukkuman takkini matkalaukkuun.<br /><br />Lahdin siis Naritaan pain, josta ostin pienen kannykkakorun ja jaakaappimagneetin. Nyt istun Yahoo-kahvilan koneella ja boardaan kohta lentokoneen, joka vie minut Brisbaneen, josta matka jatkuu Uuteen-Seelantiin. Jee!!　Kohta olen perilla, kirjoitan Aucklandista sitten lisaa.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-6944670212217998948?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-56424514305273579722008-03-15T13:51:00.002+02:002008-03-15T14:03:51.683+02:00Siitä on kaksi vuotta aikaa, kun viimeeksi kirjoitin blogiini jotain. Ihannoin silloin Mew-bändiä, kissoa ja vaikka mitä.<div><br /></div><div>Mitenköhän asian laita on nykyään? Bändit eivät enää jaksa innostaa ja huomioni on lähes täysin kääntynyt klassisen musiikin puolelle. Kesällä 2006 aloitin laulutunnit uudella opettajalla, mikä on avartanut käsitystäni klassisen musiikin maailmasta aivan mielettömästi. Olen kiinnostunut oopperoista ja konserteista ja seuraan hesarista mielelläni niihin liittyviä uutisia.</div><div><br /></div><div>Toinen mielenkiinnon kohde on tietenkin se, mitä opiskelen, eli viestintätekniikka ja käytettävyys. Eniten olen viestintätekniikasta kiinnostunut. Löysin podcastien maailman! Podcastit ovat ääni(mp3)- tai videotiedostoja, joiden saatavuudesa ilmoittaa RSS-syötteet. Web 2.0-tyyppistä broadcastiä siis. Mielikuvitukseni on päässyt lentoon: kuvitelkaa kokonainen tv-palvelu, joka toimisi tällä tavalla. Valitettavasti tarjolla on laadukkaimmillaan radion keskusteluohjelmat. Onneksi Tuomas Enbuskella on niin hyvä keskusteluohjelma, ettei tässä tarvitse heti vaipua epätoivoon siitä, että YLE ei loppujen lopuksi osaa palvella minunlaista nuorta naspuolista korkeakoulutettua tietotekniikkanörttiä. No enpä omista televisiota tai tv-korttia eli en maksa tv-lupamaksua. Ha-ha!</div><div><br /></div><div>Jos miettii asiaa lähemmin, niin minun pitäisi maksaa tv-lupamaksu, koska se maksaa sekä Enbusken että RSO:n palkat.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-5642451430527357972?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-1142359655719088892006-03-14T19:57:00.000+02:002006-03-14T20:07:35.740+02:00Näin pääsiäisen lähestyessä päätin juhlan hengen mukaisesti nostaa blogini kuolleista ja kirjoitella tänne taas.<br /><br />Konseptihan on aika hyvä: blogini nimi on kiva, sillä se symboolisella tasolla kuvaa minua henkilönä tai ainakin niitä unelmia, joita minulla. Sen lisäksi se on viittaus Manic Street Preachersien kappaleeseen Nobody Loved You. Kappale asuu minun henkilökohtaisella vilttikasalla, jossa aina välillä ryven itsesäälissä. Luulin jo pääseväni siitä eroon kun opiskeluissa menee mukavasti jne, mutta ei siitä pääse eroon.<br /><br />Eilen ja toissapäivänä istuin tosiaan Mew:in konsertissa, sunnuntaina permannolla ja maanataina katsomossa istumapaikoilla. Mew koskettaa ja välillä sen ihqisuus häiritsee, mutta bändi on ihq ja tykkään. Ja ei pitäis olla niin kovis ja antaa ihkuisuuden häiritä. <br /><br />Onhan kissatkin ihanii ja söpöi.<br /><br />Mitä teen vielä tänään:<br /><br />Menen uimaan mereen, tankkaan äidin auton ja vien sen parkkipaikalle. Sit voisin vaikka katsoa televisiota ja mennä nukkumaan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-114235965571908889?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-1142333327822327662006-03-14T12:30:00.000+02:002006-03-14T12:48:47.836+02:00Anzi haastoi minut kertomaan viisi omituista tapaani.<br /><br />Homman nimi on siis se, että paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.<br /><br />Ai että viisi omituista tapaani.<br /><br />1. Hyvin yleinen piirre, joka toistuu varmaankin useimmissa opiskelutovereissani, on tehtävien siirtäminen eteenpäin kunnes DL painaa päälle hirveällä ja stressavalla tavalla. Nytkin minun pitäisi saada 8 sivua kirjoitettua ja bloggaan :)<br /><br />2. En muista milloin olen tehnyt tämän viimeeksi, mutta jos olen tehnyt juuri jotain hieman noloa yritän peittää sen tekemällä jotain hieman vajaaälyistä. Minulla on vaikeaa kuvailla, missä tilanteissa tekisi mitä, mutta voin selittää tämän piirteen sillä, että haluan ihmisten huomion mielummin typerille asioille kuin noloille. Minua ei haittaa vaikuttaa tyhmältä, mutta nolostuminen minua harmittaa. Tyhmys ei nolota minua.<br /><br />3. Muistelen nolojan tilanteita. Kävelen kadulla ja omat ajatukseni johtavat minut johonkin menneisyyden noloon tilanteeseen. Samalla alan häpeä sitä ja ihmiset ihmettelevät miksi yhtäkkiä punastun, peitän kasvoni käsillän ja sanon vaimeasti: ei! noloo! Tähän lisäisin hoilaamisen kadulla, mutta se on vain Suomessa noloa.<br /><br />4. Tykkään aina vain yhdestä rokkiyhtyeestä. Minulla on kummallinen fiksaatio keskittyä yksipuolisesti vain yhteen yhtyeeseen kerrallaan ja kauan. Suurimmat fiksaatoni ovat MSP ja MEW, joista jälkimmäinen on nykyään tärkein yhtye minulle. Oli eilen ja toissapäivänä yhtyeen molemmilla Helsinki-keikoilla.<br /><br />5. En osaa päättää. Minulle on erittäin vaikeaa tehdä päätöksiä ja pähkäilen vaihtoehtoja erittäin pitkään. Jos joskus teen päätöksen, kadun sitä usein. En osaa pysyä päätöksessäni ja muutan mieltäni hyvin usein. Siinä mielessä en ole kovin luotettava. Hyvä esimerkki tästä ovat yritykseni ottaa bussi Otaniemeen. Yhtenä aamuna päätin mennä Otaniemeen bussilla 18 tai 14 ja vaihtaa siitä 506:een. Odotin bussipysäkillä, kunnes kyllästyin ja päätin mennä Kamppiin kokoeilemaan 102:ta tai 103:ta. Odotin siis vastakkaisella pysäkillä hetken bussia Kamppiin ja kun oli bussissa huomasin, että satabussit eivät kulje vähään aikaan ja minun pitäisi odottaa 30 minuuttia. Nousin siis bussista pois seuraavalla pysäkillä enkä tiennyt miten pääsisin kouluun. Samalla vastakkaisella pysäkillä pysähtyi 18, mutta en ehtinyt siihen. Päätin kävellä kotiin ja ottaa auto Otaniemeen, mitä yritin välttä koko aamu.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-114233332782232766?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-1132307786667320602005-11-18T11:32:00.000+02:002005-11-18T11:56:26.680+02:00Moi,<br /><br />olen kovin pahoillani, että en ole jaksanut ryhtyä kirjoittamaan suomalaiseen blogiini. Katsi in Erlangen toimi siksi, koska minulla oli paljon aikaa töissä ja istuin koko ajan päätteen äärellä.<br /><br />Miten on syksyni sujunut tähän asti?<br /><br />Aika mukavasti ja paljon on tapahtunut, eniten kuitenkin Dominante-rintamalla.<br /><br />Kun palasimme Tunisiasta kirjoitin kalenteriini oitis "VIINIPLO!" Tämä oli muistutus siitä, että olin Tunisiassa hävinnyt vedonlyönnin ja minun piti hankkia tämän panos Alkosta ja toimittaa se Maarialle, jonka mies tanssi kolme minuuttia napatanssia julkisella paikalla. Hyvin ansaittu viinipullo.<br />Siinä sitten matkan jälkeen harjoittelimme Lastenkonserttia varten, jossa esitin yhtä kuudestä pingviinistä. Konsertti oli aikamoinen spektaakkeli ja se esitettiin kolme kertaa lähes ja kerran kokonaan täydelle Sello-salille Leppävaarassa.<br />Viimeisessä esityksessä mukana oli siskonpoikani ja äitini. Molemmat tykkäsivät esityksestä ja leijonapieni tunnisti konsertin kappaleita myös jälkeenpäin laulettuna.<br /><br />Siinä sitten tuli Domilla vielä Elia-oratorion konsertti ja viime viikon lauantaina esitimme 30-vuotisjuhlakonsertimme.<br /><br />Lauantai oli minulle kova päivä ja valvoin 24 t. Heräsin nimittäin 5:40, sillä olin järjestänyt 7 domitytölle kampaus&meikkaus -session Rantasauanalle. Hain maskeeraajan ja kampaajan Kalliosta n klo 6:30 ja kun saavuimme Rantasaunalle, siellä nukkui vielä kasa edellisen illan juhlijoita.<br /><br />ne eivät meitä kovasti häirinneet, mutta me häiritsimme heitä, sillä he olivat menneet nukkumaan vasta klo 5...<br /><br />Illan juhlat olivat mainiot vaikka tunteeni juhlissa seurasivatkin vuoristoradan kulkua...<br /><br />Palasimme siippani kanssa kotiin klo 5:30. Herättyämme teimme aamiasen, joka koostui paisttuista munista, pekonista ja sipuli-papu-padasta. Hmm, se oli hyvää. Ja teki hyvää.<br /><br />Mutta onhan tässä tapahtunut muutakin kun Dominantea.<br /><br />Juhlimme yhteenmuuttamistamme Jarnon kanssa erittäin onnistuneilla tupareilla, jonne meitä tuli moikkaamaan monta mukavaa kaveriamme. Mainittakoon, että ennenaikaisesti bileisiin valui Sanna auttamaan ruokien kanssa ja Martin asentamaan meille molemmille samanaikainen nettiyhteys. Nyt voimme Jarnon kanssa vihdoinkin käydä parisuhdettamme läpi alustavalla chattisessiolla... On siitä oikeasti hyötyäkin! Kiitos Martin.<br /><br /><br />Ja sitten vielä yksi monesta kivasta jutusta, jonka mainitsisin nyt:<br /><br />Olen liittynyt avantouintiseuraan HKK Talviuimarit. Jarno on ollut isänsä kanssa jo pidempään jäsen. Olen käynyt klubilla jo viisi kertaa. Ensimmäiset neljä kertaa sää enteili tiistain myrskyä ja tuuli kiihtyi kiihtymistään. Viidennellä kerralla oli tyyntä, ilma oli pakkasen puolella ja täysikuu paistoi. Ainoa huono puoli oli se, että laiturin lämpömattoa ei ollut vielä pistetty päälle ja jalkani kylmettyivät aina uimaan mennessä. Niin paljon jopa, että vesi tuntui lämmittävän niitä :)<br /><br />Avantouinti on kivaa ja harrastaisin sitä mieluiten 2-4 kertaa viikolla.<br /><br />Ehkä tulossa on ...lisää :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-113230778666732060?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-1127560577114964612005-09-24T13:57:00.000+03:002005-09-24T16:51:33.456+03:00Heipä hei,<br /><br />siitä on pitkä aika, kun kirjoitin tänne ja täten blogini aloitus on todellisuudessa viivästynyt.<br /><br />Niin kuin arjen alkaminenkin. Palattuani Saksasta oli siipallani ja minulla siippani muuto edessä yhteiseen asuntoomme. Saatuamme vihdoinkin myös sohvan ja taulut asetettua pystyyn oli koti valmis ja nätin näköinen. Valitettavasti minun oli kuitenkin heti reissattava Tunisiaan kuoroleirille. Ei siinä itse reissussa ollut mitään moitittavaa ja kivaahan se on matkustaa. Ajankohta vaan oli huono. Olen kokoajan odottanut, että elämäni ja arkeni taas pääsisi käyntiin. Olen odottanut, että "saisin" joka viikkoa kokea ne sunnilleen samat viikkottain toistuvat luennot, harjoitukset ja harrastukset. Toisaalta tekemistä on niin paljon, etten usko, että elämäni tästä vaipuisi johonkin tasapainoiseen arkielämään.<br /><br />Kuukauden päästä on uusi reissu Osloon, joka on ylioppilaslahja kummisedältäni. Toisaalta reissun ajankohta on jo paljon makoisampi, sillä se on heti tenttiviikon viimeisen tentin jälkeen. Huraa, silloin jaksaakin tehdä paremmin töitä tenttejen eteen.<br /><br />Tunisian reissu oli mukava aurinkomatka, vaikka toivonkin, että en ikinä enää joudu aurinkomatkalle. Koska kyseessä oli kuoron harjoitusleiri, oli aurinkomatka kohteena ja harjoitusen puitteena kuitenkin osuva valinta. Harjoitusten väliajalla useimmat kuorolaiset yrittivät maksimoida ja optimoida auringon saantinsa rientämällä uima-altaalle. Bikinit olivat kätevästi vaatteiden alla.<br /><br />Harjoittelimme paljon ja viimeisenä päivänä äänemme ja kaulamme olivat uupuneita. Leirin viimeinen ja ensimmäinen laulu laulettiin meno- ja tulopäivänä molempien maiden lentokentillä. Kappale oli matkalaulumme Saharan haaveet. Matkalaulu oli matkaa varten sovitettu ja sanoitettu kappale, jonka kaksi bloggaavaa kaveriani (ks. oikealla) olivat luoneet. Kappale oli suuri hitti ja sitä lauletiin kamelikaravaanin selässä, välimeren aaloissa ja tietenkin bussimatkoilla.<br /><br />Kuvia on otettu monia ja odottelen, että kuoromme sähköpostilistalle ilmestyy linkkejä eri ihmisten ottamille kuville.<br /><br />Itse ryhdyn nyt pyrkimään aikaiseen palautukseen, sillä minua odottaa koulutyöt ja kaksi deadline:ia, yksi huomenna, toinen tiistaina.<br /><br />Kiva olla takaisin kotona. Täällä on mukavaa ja ensi lauantaina on tuparit! Jee.<br /><br />terveisin,<br /><br />Katsi<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-112756057711496461?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-15573444.post-1124966001104360172005-08-25T13:32:00.000+03:002005-09-05T22:31:54.380+03:00Moi kaikki!<br /><br />Olen ollut kymmenen päivää takaisin Suomessa ja kaikkea on jo ehtinyt tapahtua. Suuren kiireen takia en ole jaksanut keskittyä blogiin. Nyt kuitenkin yritän totutella siihen, että kiireen keskelläkin vielä muistan aina välillä pistää muistiin tapahtumia ja ajatuksiani.<br /><br />Kun saavuin la Helsnki-Vantaalle ja kotiin Oksasenkadulle oli edessä Jarnon ja minun yhteenmuutto. Jouduin heti hommiin ja hommaa on riittänyt (varsinkin J:llä) eiliseen (su) asti. Eilen sitten laitoimme taulut ja julisteet seinälle. Kirjahyllyt kirjoinen ovat pystyssä, uudet kaapit ovat pystytetty ja kahvat porattu, Jarno kokosi ruokapöydän. Vain sohva puuttuu. Emme Jarnon kanssa ole enää niin vastarakastuneita, että meille kelpaisi yksi nojatuoli iltojen löhöömistä varten :).<br />Sohva meidän piti saada minun vanhasta huoneestani vanhempieni asunnossa, mutta sattuipa niin hassusti, että sohva ei mahdu huoneesta ulos. Huone oli ennen osa kolmen huoneen asuntoa. Asunto ostettiin ja siitä liitettiin tämä yksi huone vanhempieni asuntoon. Huoneeseen kannettiin sänky ja sohva ennen kuin isot pariovet muuhun huoneistoon suljettiin. Huoneisto on nyt myyty eteenpäin ja sohvan saa huoneesta ulos vain ikkunan kautta.<br /><br />Muuten täällä Okadulla on jo tosi kotoisaa ja mukavaa. <br /><br />Toinen iso asia on ollut tutustuminen uuteen kiltaan ja kiltalaisiin. Kaikilla tapaamisilla olen viihtynyt tosi hyvin ja jo ensimmäisellä kerralla pääsin puhumaan Mewistä ja Maniceistä asiantuntijoiden kanssa :D<br /><br />Ensimmäinen kurssi alkaa jo ke. Muut kurssit alkavat ensi viikolla. <br /><br />Jep, nyt sain vihdoinkin jotain tännekin,<br /><br />eli sköt om er,<br /><br />Katsi<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/15573444-112496600110436017?l=talvikukkia.blogspot.com' alt='' /></div>Katsihttp://www.blogger.com/profile/01059634573088025582noreply@blogger.com4